Browsing by Author "Auvinen, Hanni"

Tutkielmassa tarkastellaan helsinkiläisten yhdeksäsluokkalaisten asenteita Helsingin puhekieltä ja suomen yleiskieltä kohtaan. Tarkemmin ottaen kysytään, miten nuoret asennoituvat puhekielen sanastoon, miten he kuvailevat eri kielimuotoja ja keiden kanssa he niitä käyttävät. Lisäksi kiinnitetään huomiota nuorten ajatuksiin eri kielimuotojen käyttäjistä, oikeinkirjoituksen merkityksestä sekä yleis- ja puhekielen hyödyllisyydestä ja tarpeellisuudesta nyt ja tulevaisuudessa. Aineisto on koottu kyselylomakkeiden avulla länsihelsinkiläisessä peruskoulussa syksyllä 2016. Kyselyyn osallistui 33 koulun yhdeksäsluokkalaista. Kyselylomake koostuu monivalintakysymyksistä ja avoimista kysymyksistä, joista jälkimmäisiin nuoret ovat itse muotoilleet vastauksensa. Teoreettisina viitekehyksinä toimivat kieliasenteita käsittelevät teoriat, jotka monilta osin painottuvat sosiolingvistiikan ja kansanlingvistiikan tutkimustraditioihin. Aineistosta käy ilmi, että vastaajien joukossa monien vanhojen slangisanojen suosio on vähäistä, mutta useat yleisesti tunnetut sanat miellyttävät nuoria yhä. Vastaajien mielestä Helsingin puhekieltä kuvaavat sanat rento, trendikäs, hauska ja nuorekas, suomen yleiskieltä taas asiallinen, tarkka, tavallinen ja helposti ymmärrettävä. Suurin osa nuorista pitää puhekieltä itselleen läheisempänä kielimuotona, sillä sitä käytetään etenkin tuttujen ihmisten seurassa sekä vapaa-ajalla. Yleiskielellä puhutellaan etenkin iäkkäitä ihmisiä, ja kielimuoto kuuluu monien mielestä kouluun, missä oikeinkirjoitusta tarvitaan erilaisissa teksteissä. Useimmat vastaajat pitävät oikeinkirjoitusta ylipäätään tärkeänä ymmärrettävyyden ja luettavuuden kannalta. Tulevaisuudessa moni vastaaja ajattelee tarvitsevansa yleiskieltä työssään, mutta toisaalta jotkut uskovat, että puhekieli yleistyy tai että nykyinen puhetapa säilyy aikuisenakin. Yleisesti ottaen vastaajien asenteet kumpaakin kielimuotoa kohtaan ovat positiivisia tai melko neutraaleja. Vastauksista voi päätellä, että kummallakin kielimuodolla on vastaajien mielestä oma käyttötarkoituksensa, eikä suomen yleiskielen asema kirjoitetussa kielessä vaikuta siten uhatulta. Työ täydentää aiempaa kieliasenteista tehtyä tutkimusta ja osoittaa, että nuorten kieliasenteita on mahdollista tutkia lomakekyselyn avulla. On mahdollista, että nuorten asenteet muuttuvat tulevaisuudessa, mutta aineiston voi katsoa kertovan tietyssä ikä- ja elämänvaiheessa olevien ajattelusta.