Browsing by Author "Barseghyan, Armine"

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen tekemääni suomen kielen armeniankielistä oppikirjaa. Teos on suomen yleiskielen deskriptiivis-normatiivista kielioppia, jonka kohderyhmät ovat aikuisoppija (esim. korkeakouluopiskelija), opettaja ja kielitypologi. Tutkielma on kantaaottava ja pohdiskeleva. Ensin tulee katsaus mm. siihen, miksi päädyin oppikirjantekijäksi. Samassa luvussa luon vertailevan katsauksen suomen ja armenian kieleen sekä esittelen tutkielman aineiston ja tehtävät. Seuraavissa luvuissa 2– 4 käsittelen tutkielman tehtäviä. Toisessa luvussa valaisen sitä, miksi oppikirja on kielioppivetoinen. Kolmannessa luvussa suhteutan teokseni suomen kielen muunkielisille laadittuihin oppikirjoihin. Keskeisimmäksi vertailukohteeksi nousee kaksi kielioppiteosta: Whiten Suomen kielioppia ulkomaalaisille ja Karlssonin Finnish. A comprehensive grammar. Neljännessä luvussa tutkin kriittisesti kohdekielen sanaston esittämistapoja oppikirjassani. Neljäs luku on lisäksi omistettu suomen kielen lehtorien näkemyksille sanaston opettamisesta suomen vieraana kielenä opetuksessa. Hyödynnän esiin otettuja näkemyksiä oppikirjassani. Tärkeäksi osoittautuu oppijan varhainen johdatus esimerkiksi johto-oppiin. Kielioppiteosten tarkemmassa vertailussa on esillä morfologisia ilmiöitä: verbin vartalo ja taivutukseen tiiviisti liittyvä astevaihtelu. Kaikkia kolmea kielioppiteosta yhdistää se, että verbin taivutuksessa lähdetään infinitiivistä. White ja Karlsson käyttävät infinitiivi- ja taivutusvartalo -käsitteitä ja korostavat yks. 1. persoonan ja yks. tai mon. 3. persoonan vartaloa. Omassa kieliopissani käytän vokaali- ja konsonanttivartalo -käsitteitä sekä esitän kutakin modusta ja verbiryhmää käsitellessäni kokoavan katsauksen astevaihteluun.