Browsing by Author "Bergholm, Eero"

Tässä tutkielmassa käsitellään Helsingin postin, ja erityisesti siellä työskennelleiden postiljoonien toimintaa sisällissodan aikana. Sisällissodan aikana punaisten hallitseman postin toiminnasta vastasi Postineuvosto, jonka alaisuuteen myös Helsingin posti kuului punaisten otettua pääkaupungin haltuunsa. Punaisten valtakauden loputtua käynnistyi postissa sisällissodan aikaisten tapahtumien tutkinta. Tutkimus pyrkii vastaamaan kolmeen tutkimuskysymykseen: ”Mitä Helsingin postissa tapahtui sisällissodan aikana?”, ”Millainen oli helsinkiläisen postiljoonin ammatillinen identiteetti?” ja ”Miten ammatillinen identiteetti heijastui heidän toimintaansa sisällissodan aikana?” Sisällissodan aikaisten tapahtumien selvittämisessä tutkielma nojaa perinteisen historiantutkimuksen menetelmään, jossa menneet tapahtumat pyritään selvittämään arkistolähteitä tulkiten. Tutkielman kannalta tärkeimmät arkistolähteet ovat Kansallisarkistossa sijaitsevat Postihallituksen sisällissodan aikaiset asiakirjat, joista selviää jokaisen helsinkiläisen postiljoonin osuus postin toimintaan sisällissodan aikana. Postiljoonien ammatillisen identiteetin ymmärtämiseksi tutkielma hyödyntää arkistolähteiden lisäksi heidän ammatillista järjestäytymistänsä käsittelevää tutkimuskirjallisuutta, joista tärkeimpänä on professori Aulis Alasen vuonna 1957 julkaistu teos ”Suomen Postimiesliitto 1906–1956 – Puolivuosisataa postimiesten yhteistyötä.” Arkistolähteistä tärkeimpinä ovat Suomen Postiljooniyhdistyksen kokouspöytäkirjat vuosilta 1907–1917, jotka kuuluvat Työväen arkiston kokoelmiin. Selvitettäessä helsinkiläisten postiljoonien ammatillisen identiteetin heijastumista sisällissodan aikaisiin tapahtumiin pyrkii tutkielma vastaamaan kahden aikaisemmin esitellyn tutkimuskysymyksen vastauksen synteesillä. Tutkielman tärkeimmät johtopäätökset voidaan tiivistää kolmeen kohtaan. Ensimmäiseksi: Helsinkiläiset postiljoonit jäivät suurelta osin töihinsä punaisten otettua Helsingin postilaitoksen valtaansa, ja jatkoivat töitään normaalisti. Tämän ei voida kuitenkaan katsoa olleen lojaalisuuden osoitus punaista hallintoa kohtaan. Toiseksi: Postiljoonit mielsivät itsensä enemmän osaksi valtion virkakuntaa kuin työväenluokkaa, ja tunsivat suurta velvollisuudentunnetta työtehtäviään kohtaan. Kolmanneksi: Juuri valtioon leimautuminen ja työtehtäviä kohtaan tuntema velvollisuudentunne heijastui voimakkaasti heidän toimiinsa sisällissodan aikana.