Browsing by Author "Dominowska, Agata"

Tutkimuksessa tarkastellaan suomea vieraana kielenä opiskelevien puhuttelutapoja. Suomen kielessä puhuttelu on käynyt läpi useamman muutoksen, minkä takia siinä esiintyy variaatiota. Myöskään suomea äidinkielenään puhuville oikean, tilanteeseen sopivan puhuttelumuodon valinta ei ole aina selkeää. Tässä pro gradu -työssä pyritään selvittämään erityisesti sitä, millaisia puhuttelun keinoja ja strategioita suomen kielen opiskelijat käyttävät arkisissa tilanteissa. Työn teoreettinen lähtökohta on pragmaattinen, ja puheaktiteorian lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään kohteliaisuusteoriaa. Tutkimuksen aineisto on peräisin Testipiste-hankkeen loppukokeesta, johon ovat osallistuneet noin B1.1 tasolla olevat opiskelijat. Aineiston materiaali koostuu 555 nauhoitetusta vastauksesta äänitallenteen, joka voi olla toisen ihmisen puheenvuoro tai tapahtuman äänimaailma. Esitettyjen tilanteiden luonne vaihtelee institutionaalisesta asioinnista ystävän onnitteluun. Tilanteiden sosiopragmaattiset piirteet kuten puhujalta haettu puheakti, keskustelun osallistujien status, vierausaste ja impositio mahdollistavat niiden luokittelun ryhmiksi, joissa selkeästi näkyy puhuttelun ominaisuudet ja variaatio. Reagointitehtävät ovat muunnelma discourse completion test -menetelmästä, joka yleensä toteutetaan kyselynä. Tässä repliikit annetaan puhuttuna ja vastausaika on rajattu. Tällä tavalla luodaan tilanne, jonka avulla saadaan esiin mahdollisimman autenttisia puheenvuoroja. Tietyistä rajoituksista huolimatta menetelmä osoittautuu erittäin toimivaksi keinoksi puhuttelun tutkimiseen. Aineiston tarkastelu osoittaa, että suomen kielen opiskelijoille sinuttelu on luontevin tapa puhutella. Teitittelyllä on omia tehtäviä kuten etäisyyden luominen ja – kohteliaisuusteorian termeissä – kasvoja suojaava negatiivinen kohteliaisuus. Epäsuora puhuttelu yksikön ensimmäisen persoonan, nollapersoonan tai passiivin avulla on myös suosittu strategia aineistossa. Varsinkin tilanteet, joissa puhujat esittävät direktiivisiä ilmauksia, ovat otollisia teitittelylle, epäsuoran puhuttelun strategioille ja sellaisille muodoille, joissa puhuttelu ei ole korostettu, kuten pronominittomalle sinuttelulle. Informantit puhuttelevat myös suomen kielen normien vastaisin tavoin: kirjakieliset, pitkät sinä ja minä pronominimuodot ovat ylivoimaisesti suositumpia kuin vastaavat puhekieliset sä tai mä. Puhuttelunimien runsas käyttö, varsinkin etunimien ja ammattinimikkeiden, poikkeaa myös normistosta. Kyseistä tutkimusta on mahdollista laajentaa jatkossa esimerkiksi tekemällä symmetrisen nauhoitteisiin pohjautuvan tutkimuksen suomea äidinkielenään puhuvien puhuttelusta, tai käyttää lähtökohtana laajempaan suomen opiskelijoiden puhuttelutapojen tutkimuksessa. Tuloksia voidaan hyödyntää varsinkin opetuksen kehittämisen yhteydessä.