Browsing by Author "Escartín-Sorjonen, Laila"

Tutkielmani käsittelee espanjalaisia lastenloruja, joita lapset rallattelevat leikkiessään taputus-, piiri- ja palloleikkejä, hyppiessään narua ja twistiä ja arpoessaan vuoroa. Tutkimukseni tarkoitus on analysoida kirjallisuustieteellisestä näkökulmasta lastenlorujen rakennetta ja erityisesti niissä esiintyviä foneettisia, morfologisia ja syntaktisia toistoja. Suoritan ensiksi kvantitatiivisen analyysin, jossa identifioin ja luokittelen toistot Plettin ja Mayoralin teoreettisanalyyttisen mallin mukaan. Sen jälkeen tutkin, minkä tyyppisiä funktioita niillä on. Tukeudun analyysissäni venäläisten formalistien käsitykseen siitä, että kielen rakenne on runoudessa yhtä tärkeää kuin sanat ja merkitykset. Tutkimusaineistoni koostuu 68 lorusta, jotka olen kerännyt omasta muististani, siskontyttäriltäni ja luokanopettajan välityksellä cádizilaisen alakoulun oppilailta. Tutkimuksessani löydän neljän tyyppistä foneettista, kahdeksan tyyppistä morfologista ja kahden tyyppistä syntaktista toistoa. Teknisesti yksinkertaisimmat toistot esiintyvät useimmin, kuten alku- ja loppusointu, samat morfologiset päätteet ja syntaktisen rakenteen parallelismi. Toistoilla on rakenteellisia, esteettisiä, muistiteknisiä, melodisia, dramaattisia ja leikillisiä funktioita. Käytännössä nämä funktiot palvelevat lasten leikkitarpeita, lorut jäsentävät ja ohjaavat leikkiä. Funktiot myös tukevat lorujen suullista välittämistä lapselta toiselle. Tutkimuksessa selviää toistojen tarpeellisuus ja tärkeys tutkittujen lastenlorujen rakenteellisena materiaalina: lorut rakentuvat toistoista yhtä lailla kuin sanoista ja niiden merkityksistä. Toistot nousevat korostettuun rooliin loruissa, joissa esiintyy nonsenseä.