Browsing by Author "Göken, Ina"

Tutkielmassa tarkastellaan neljän edistyneen suomea toisena kielenä puhuvan eli S2-puhujan objektin sijanvalintaa. Sijanvalintaa tutkitaan sekä informanttien käymän vapaamuotoisen keskustelun että tehtäväpohjaisen haastattelun perusteella. Tutkielman tavoitteena on selvittää minkälaisia standardin mukaisia sekä standardista poikkeavia objektiesiintymiä löytyy vapaasta kielenkäytöstä, ja miten objektin vapaa käyttö puheessa ja toisaalta kielioppitehtävissä suhteutuvat toisiinsa. Lisäksi tarkastellaan, minkälaisin perustein S2-puhujat valitsevat objektin sijan, ja pohditaan, miten tuloksia voisi soveltaa S2-opetukseen. Vapaan keskustelun objektiesiintymät ovat peräisin neljän informantin keskenään käymistä keskustelusta. Tietoisen valinnan aineisto pohjautuu kahteen tehtäväpohjaiseen haastatteluun, joihin kaksi informanttia on osallistunut kerrallaan. Objektitapauksia käsitellään niin kutsutun eliminointitaulukon mukaisessa järjestyksessä. Eliminointitaulukon avulla S2-puhuja pystyy jossain määrin tekemään päätelmiä objektin sijasta. Keskeisimpinä teoreettisina viitekehyksinä on hyödynnetty virhe- ja sisällönanalyysia sekä introspektiota. Vapaa keskustelu osoitti, että objektin sijanvalinta on edistyneillekin S2-puhujille ongelmallinen. Poikkeavissa objektitapauksissa käytetään pääosin nominatiivia muiden sijojen asemesta. Usein pitkiä vokaaleja vaativat partitiiviobjektit jäävät lyhyiksi. Nominatiivin liikakäyttö selittyy osittain objektin lyhyeksi jäävällä ääntämisellä. Myös joidenkin pronomineiden taivutus ja käänteinen sanajärjestys aiheuttavat vaikeuksia. Introspektiossa ongelmaksi osoittautui, että vaikka sijaan vaikuttavat tekijät ovat tiedossa, niin niitä ei ole helppoa tai yksiselitteistä soveltaa. Kaikille informanteille ei ole myöskään selvää, että totaaliobjektien välillä ei ole merkityseroa. Näin genetiivi valitaan esimerkiksi silloin, kun tarkoitetaan kokonaisuutta, vaikka tehtävälauseena olisi nominatiivia vaativa rakenne. Informanttien päättelyprosessi on monenlainen: objektin sijoja valitaan mallin mukaan, sanomalla erilaisia vaihtoehtoja ääneen, ja erilaisia ehtoja (esim. kielteisyys tai passiivi) soveltamalla. Toiset luottavat kuuloonsa, toiset etenevät valinnassa analyyttisemmin kielioppia soveltamalla. Suullisessa ja kirjallisessa objektin sijanvalinnassa on eroja. Suullisen sijanvalinnan poikkeamat kyetään analysoimaan ja korjaamaan, jos siihen on aikaa. Suurimmassa osassa introspektiivisia tehtäviä standardivastaus löytyy keskustelun kautta ja haastatteluparin avulla. Objektin sijanvalinnan standarditapausten lisääntyminen introspektiossa selittyy sillä, että informantit ovat tietoisia siitä, että valittavana on objektin sija. Lisäksi heillä on mahdollisuus pohtia vastauksia yhdessä haastattelukumppanin kanssa ja osaavampi kielenkäyttäjä pystyy tukemaan heikompaa valinnassa. Näin ollen introspektiivinen haastattelu on oivallinen väline myös oppia uusia objektin liittyviä asioita.