Browsing by Author "Hämäläinen, Hanna"

Tutkielmassa tarkastellaan intertekstuaalisuutta säädöstekstissä. Tutkimuskysymykset liittyvät tekstienvälisyyden kuvaamiseen ja kategorisointiin: Millaista intertekstuaalisuutta säädöstekstissä on? Millaisina kielellisinä piirteinä se ilmenee? Millaisia ovat intertekstuaalisuuden lajit ja ilmenemismuodot tekstissä? Tutkielma liittyy lingvistisen tekstintutkimuksen traditioon, mutta sillä on yhteyksiä myös virkakielentutkimukseen ja oikeuslingvistiikkaan. Keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä on kuvausmalli, jossa intertekstuaalisuus jaetaan joko 1) avoimeen tekstienvälisyyteen tai 2) interdiskursiivisuuteen eli perustavaan intertekstuaalisuuteen. Avointa intertekstuaalisuutta ovat jollain tapaa tekstissä näkyvät viittaukset, ja interdiskursiivisuudessa on kyse tekstin abstraktimmista suhteista diskursseihin ja genreihin. Tutkimuksen ote on kvalitatiivinen ja kuvaileva. Työn aineistona on seitsemän lakia kansallisesta säädöskokoelmasta. Aineisto on siinä mielessä heterogeeninen, etteivät valikoidut tekstit sijoitu minkään yhden oikeuden alan alle. Intertekstuaalisuus todentuu säädöstekstissä kahdella tasolla: avoimena intertekstuaalisuutena ja interdiskursiivisuutena. Avointa intertekstuaalisuutta tarkastellaan työssä kahdesta näkökulmasta: intertekstin lajin ja intertekstuaalisuuden ilmenemisen kannalta. Lajiltaan säädöksissä viitatut tekstit (intertekstit) ovat useasti toisia säädöksiä. Lisäksi säädöstekstissä viitataan myös virkateksteihin ja muihin kuin oikeuden alaan tai viranomaistyöhön liittyviin teksteihin. Säädöstekstissä viitataan niin ikään jo olemassa oleviin tai tulevaisuudessa laadittaviin teksteihin. Kirjoitettujen tekstien lisäksi viitataan myös suulliseen kielenkäyttöön eli puhuttuihin teksteihin. Säädöstekstissä nimetään kuitenkin tekstejä ja tekstilajeja hyvin yleisellä tasolla; aina ei voida luokitella viitattua tekstiä tarkasti mihinkään kategoriaan. Tämä liittyy siihen, että säädösteksti käsittelee usein yleisiä ja mahdollisimman yleistettävissä olevia tapauksia. Avoin intertekstuaalisuus voi ilmentyä säädöstekstissä monella tapaa. Eksplisiittisesti intertekstuaalisuus ilmentyy referoinnissa, joka on lähes aina epäsuoraa. Tällöin referaatti tiivistetään ainoastaan mainitsemalla jotain intertekstin (usein toisessa laissa säädetyn asian) aiheesta. Säädöstekstissä referoidaan ainakin x:ssa tarkoitettu -, x:n mukaan -, x:n perusteella - ja x:n nojalla -rakenteilla. Useimmiten referoidaan toisia lakeja tai asetuksia. Kaikki avoimen intertekstuaalisuuden ilmenemismuodot eivät ole varsinaista referointia. Toisiin lakeihin voidaan viitata myös kerrontaa lähenevällä (aiheesta) säädetään x:ssä -rakenteella. Keskeinen avoimen intertekstuaalisuuden ilmenemismuoto on myös tekstin nimeäminen, jolloin interteksti on ennemmin puheenaiheen kuin lähteen asemassa. Implisiittisesti intertekstuaalisuus ilmenee silloin, kun esimerkiksi verbien kautta aktivoituu kytköksiä teksteihin (esim. päättää, hakea ja ilmoittaa). Verbit aktivoivat kytköksiä tekstien tekemisen prosesseihin ja tätä kautta teksteihin. Toisaalta jokin mainittu käsite voi aktivoida viittauksen toiseen lakiin. Esimerkiksi käsite Suomen kansalainen viittaa kansalaisuuslakiin, vaikka tätä lakia ei viittauksessa nimeltä mainitakaan. Säädöstekstissä on myös interdiskursiivisia piirteitä, joita on tarkasteltu työssä diskurssityypin ja diskurssin käsitteen avulla. Diskurssityypit hahmottuvat muun muassa tekstin funktioiden sekä verbivalintojen ja roolin tarkastelun kautta. Päällimmäinen diskurssityyppi säädöstekstissä on velvoittavuus, mutta tekstissä ilmenee myös ohjeen ja määritelmän piirteitä. Säädösteksti on tietynlainen, koska se pohjautuu toisiin säädösteksteihin. Toisaalta säädöstekstin piirteet liittyvät muissakin genreissä esiintyviin abstrakteihin konventioihin. Diskurssityypit voivat kuitenkin myös sekoittua, eivätkä ne aina ilmene selvärajaisesti kielen piirteiden perusteella. Diskurssityyppien lisäksi säädöstekstissä todentuu mitä moninaisimpia diskursseja. Nämä erilaiset puhe- ja merkityksellistämistavat aktivoituvat etenkin tekstin sananvalinnoissa. Säädösteksti voi diskurssien kautta intertekstuaalisesti yhdistyä lähes mihin tahansa aiheeseen, sillä lait käsittelevät hyvinkin erilaisia aihealueita. Tekstissä ilmenee juridisen diskurssin rinnalla esimerkiksi asiakasorientoitunut diskurssi sekä talouden ja ympäristönsuojelun puhetta. Tutkielma avaa laajaa teemaa, jota ei ole aiemmin juuri tutkittu fennistisessä tekstintutkimuksessa. Tutkielma tuottaa myös tietoa yhden intertekstuaalisuuden kuvausmallin soveltamisesta säädöstekstiin. Samalla tutkimuksessa osoitetaan, että säädöstekstin intertekstuaalisuus on erityisen laaja-alainen ja kompleksinen ilmiö. Työssä ilmenee, että ainakaan säädöksissä intertekstuaalisuus ei ole aina selvärajaisesti kategorisoitavissa. Kaikkia työn tuloksia ei voida ehkä yleistää koko tekstilajia koskeviksi, mutta joitakin yleistyksiä on kuitenkin mahdollista tehdä. Työn tulokset voivat kertoa säädöstekstistä ja sille ominaisista intertekstuaalisuuden keinoista ja luonteesta yleisemminkin. Säädösteksti on suhteellisen konventionaalinen genre, ja on tunnustettu tosiasia, että juuri intertekstuaalisuus on sen merkittävä genrepiirre. Lisäksi tutkimus ehkä tuottaa laajemminkin tietoa intertekstuaalisuuden kategorisoinnista ja mallintamisesta. Aiheessa riittää kuitenkin vielä tämänkin työn jälkeen tutkittavaa. Jatkotutkimuksessa on mahdollista ottaa tutkittavaksi laajempi aineisto ja tällöin työssä voidaan fokusoida tarkemmin esimerkiksi intertekstuaalisuuden funktioihin tai sen suhteeseen ymmärrettävyyteen.