Browsing by Author "Hänninen, Mira"

Espanjaa vieraana kielenä opiskelevat suomalaiset käyttävät kokemuksemme mukaan usein luonnottomilta kuulostavia tai kieliopillisesti vääriä lauserakenteita ilmaistessaan erottamatonta omistusta espanjaksi. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten aihetta opetetaan ja miten opiskelijat osaavat ilmaista erottamatonta omistusta. Tutkimme ilmiötä itsessään, sen opetusta Suomessa ja opiskelijoiden kielitaitoa. Lopuksi pohdimme, miten taipumusta virheisiin voitaisiin vähentää. Tutkielmassa määritetään ensin, mitä on erottamaton omistus, millaisia lauserakenteita sen ilmaisemiseen käytetään espanjassa ja suomessa sekä miten nämä rakenteet eroavat toisistaan. Sen jälkeen tutkimme, millaisissa konteksteissa ja kuinka yksityiskohtaisesti erottamatonta omistusta käsitellään espanjan kielen opetuksessa käytetyssä materiaalissa. Lisäksi selvitämme, miten opiskelijat ovat omaksuneet tyypilliset erottamattoman omistuksen ilmaisurakenteet teettämällä heillä käännöstehtävän, joka sisältää paljon tutkielman kannalta relevantteja ilmaisuja. Käännöstehtävän vastauksia, erityisesti virheiden määrää ja toistuvia virheellisiä rakenteita analysoidaan tutkielmassa pitäen mielessä suomen ja espanjan kielen rakenteelliset erot sekä opetuksen vaikutus. Aineistona tutkimuksessa on käytetty laajaa valikoimaa ajankohtaisia oppikirjoja sekä kielioppeja, joiden avulla suomalaiset voivat opiskella espanjaa vieraana kielenä. Osa oppikirjoista on tarkoitettu perus- tai lukio-opetukseen, kun taas osa soveltuu aikuisopiskeluun tai tiettyihin päämääriin. Koska tutkielman aihe on kieliopillinen, käytettyyn aineistoon lukeutuu myös neljä eri tarkoituksiin laadittua kielioppikirjaa. Lähes koko aineisto on ainakin osittain suomenkielinen; vain yksi kielioppikirjoista on kokonaan espanjaksi ja täten kaikkien espanjaa opiskelevien käytössä äidinkielestä riippumatta. Lisäksi olemme käyttäneet 31 opiskelijan vastauksia käännöstehtävään analysoidessamme opiskelijoiden kielitaitoa erottamatonta omistusta ilmaistaessa. Osallistujat koostuvat Helsingin yliopiston (10 hlöä) ja Turun yliopiston (17 hlöä) ensimmäisen vuoden espanjan kielen opiskelijoista sekä Helsingin yliopiston kielikeskuksessa espanjan jatkokurssilla (4 hlöä) olleista opiskelijoista. Tutkimuksessa havaitaan, että espanjan ja suomen tyypilliset lauserakenteet erottamatonta omistusta ilmaistaessa eroavat suuressa määrin toisistaan. Kielten välillä vallitseva suuri kieliopillinen eroavaisuus edellyttäisi erityistä huomiota kielenopetuksessa. Aineistoon perustuvien havaintojen mukaan erottamattoman omistuksen ilmaisemiseen soveltuvat rakenteet huomioidaan kuitenkin vain vähäisessä määrin ja niihin viitataan hyvinkin erilaisissa konteksteissa aineiston eri oppikirjoissa ja kieliopeissa. Puutteet opetuksessa vaikuttavat selvästi opiskelijoiden kielitaitoon: käännöstehtävän vastauksista ilmenee, että opiskelijat käyttävät paljon omistusmuotoja, suomen kielelle ominaista rakennetta, ilmaistessaan erottamatonta omistusta espanjaksi. Lisäksi opiskelijat vaikuttavat tuntevan myös espanjan vastaavat rakenteet, mutta he osaavat soveltaa niitä vain tyypillisimmissä konteksteissa. Tutkielman lopussa esitetään parannusehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Virheet todennäköisesti vähenisivät, jos erottamattoman omistuksen ilmaisemista käsiteltäisiin itsenäisenä kielioppiasiana. Myös espanjan possessiivipronominien opetuksen kieliopintojen edistyneessä vaiheessa voisi laajentaa koskemaan erityyppisten omistusten ilmaisemista ja niiden keskinäisiä eroavaisuuksia. Tutkielmassa esitellään lisäksi konkreettisia tehtävätyyppejä, joiden tarkoituksena on erottamattoman omistuksen ilmaisemiseen soveltuvien kieliopillisten rakenteiden harjoittelu ja omaksuminen. Tärkeintä on, että aihe huomioitaisiin paljon nykyistä näkyvämmin kielenopetuksessa.