Browsing by Author "Haapakoski, Tiia"

Tutkielman aiheena ovat lapsuuden kirjastokokemukset, joita tarkastellaan arkistoaineistojen kautta. Tutkimusaineistona ovat kaksi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa säilytettävää kirjastoaiheista aineistoa, jotka ovat syntyneet keruukilpailujen tuloksena. Aineistojen vastauksista on rajattu tätä tutkimusta varten lapsuuden kirjastokokemuksia käsittelevät, ajallisesti 1900-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin sijoittuvat sekä alueellisesti Itä- ja Pohjois-Suomeen sijoittuvat vastaukset. Aineiston analyysimenetelmänä on temaattinen analyysi. Aineisto ryhmitellään siinä usein esiintyvien, keskeiseksi nousevien teemojen ja alateemojen mukaan ja työn empiria rakentuu niiden ympärille. Vastauksista nostetaan esille sekä monien kokemaa ja muistamaa että erityisiä, yksilöllisiä muistoja. Kirjastomuistot kiinnittyvät paikkoihin ja ihmisiin. Kirjastojen tilat näyttäytyvät muistoissa sekä houkuttelevina ja kodinomaisina paikkoina että kunnioitusta herättävinä ja etäännyttävinä virallisina tiloina. Kirjastoihin ja kirjoihin liittyvät henkilöt ovat jokainen tavallaan olleet lukemisen mahdollistajia tai sen estäjiä. Lapsuuden muistot tiivistyvät lukuhaluun ja lupaan lukea. Lukuhalu syntyi kirjojen antamasta kokemuksesta avarammasta maailmasta, ja niiden tarjoamasta virikkeestä mielikuvitukselle. Lupa lukea oli jonkin auktoriteetin tai sellaiseksi koetun antama. Kouluissa ja varsinaisissa kirjastorakennuksissa sijainneita kirjastoja hoitivat usein opettajat, joilla oli jo varsinaisen virkansa puolesta rooli lasten kasvattajana ja ohjaajana. Myös muut kirjastoja hoitaneet henkilöt katsoivat usein tehtäväkseen lasten lukutottumusten ohjaamisen. He pyrkivät viemään lapset oikeanlaisen ja ikäkaudelle sopivan lukemisen äärelle. Tämä näyttäytyi lasten silmissä joskus liikana holhoamisena, sillä itsenäistä valinnanmahdollisuutta pidettiin tärkeänä. Lupaa lukea käytettiin palkintona ja sen pois ottamista keinona rangaista. Tämä näkyi sekä koulujen kirjastoissa opettajien toimiessa kirjastonhoitajina että kotona vanhempien suhtautumisessa lukemiseen. Kouluissa kirjojen lainausoikeus saattoi olla sidoksissa koulumenestykseen. Kodeissa lasten lukuhaluun suhtauduttiin kahtalaisesti. Joissakin lukemiseen kannustettiin ja kirjastossa käymiseen suhtauduttiin myönteisesti, toisissa lukemista pidettiin ajanhukkana ja erityisesti romaanien lukeminen saatettiin kieltää kokonaan. Lasten lukuhalu saattoi kuitenkin olla niin voimakas, että vanhempien auktoriteettia oltiin valmiita uhmaamaan kirjojen vuoksi.