Browsing by Author "Hakoköngäs, Juho Eemeli"

Tässä opinnäytetyössä tarkastelen veturinkuljettajien ammattijärjestön, Veturimiesten liiton, toimintaa 1980-luvulta 2010-luvulle Valtionrautateiden muutosvaiheissa: liikelaitosuudistuksessa, yhtiöittämisessä ja raideliikenteen kilpailun avautumisessa. Vastaan työssäni kysymyksiin siitä, miten ammattijärjestö käsitteli näitä muutoksia ja miten nämä muutokset vaikuttivat järjestön toimintatapoihin ja tavoitteisiin. Tutkimus tarjoaa yhden liiton kautta näkökulman siihen, miten suomalainen ammattiyhdistysliike on muuttanut toimintatapojaan ja tavoitteitaan julkisen sektorin reformin ja Euroopan yhdentymisen aikana. Aiemman tutkimuksen perusteella työntekijöiden ja ammattiliittojen näkökulma julkishallinnon muutoksiin 1980–2010 -luvuilla on vähän tutkittu aihe. Tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi olen hyödyntänyt aineistona sekä arkistoaineistoa että kirjallisuutta. Tutkimuksen lähdeaineisto muodostuu pääasiassa Veturimiesten liiton arkistoon kuuluvista asiakirjoista. Keskeinen lähdeaineisto on liiton tuottamaa ja edustaa siten ammattiyhdistyksen näkökulmaa tapahtumiin. Aineisto sisältää sekä liiton päätöksentekijöille, jäsenille että laajemmalle yleisölle suunnattua materiaalia. Tutkimus osoittaa, että Veturimiesten liiton kannalta tarkasteluajanjaksolle sijoittuvat uudistukset, VR:n liikelaitostaminen, yhtiöittäminen sekä raideliikenteen kilpailun vähittäinen avautuminen ovat muodostaneet toisiaan seuraavan jatkumon, vaikka arkipäivän ammatillisessa edunvalvontatyössä huomio on kiinnittynyt kulloinkin käynnissä olevaan pienempään muutokseen ja siitä selviämiseen. Liitto on vastannut muutoksiin omaksumalla uusia vaikuttamiskeinoja kuten tutkimustiedon tuottamista päätöksentekijöille. Liitto on myös laajentanut yhteistyötä muiden kuljetusalojen kanssa ja 2010-luvulla osallistunut erilaisiin liittofuusioita koskeviin selvityksiin. Liiton vaikuttamistyö ja samalla yhteistyöverkostot ovat laajentuneet suomalaisesta liikennepolitiikasta eurooppalaiseen liikennepolitiikkaan. Veturimiesten liitto otti aluksi varautuneen kannan kaikkiin tarkasteltuihin uudistuksiin. Liitto puolusti näkemyksiään uudistusten haitallisuudesta aluksi vetoamalla peruspalveluiden säilyttämiseen. Myös joukkoliikenteen ympäristöystävällisyys ja turvallisuus toimivat argumentteina raideliikenteen puolesta. 1990-luvulla edellä mainittujen perusteiden rinnalle nousi huoli kansainvälisten yhtiöiden ”kermankuorinnasta” eli palvelunäkökulman ohittavasta voittojen tavoittelusta ja kansallisomaisuuden siirtymisestä ulkolaisiin käsiin. Toisaalta liitto oli myös kiinnostunut uudistusten rautateille tarjoamista kehittymismahdollisuuksista. Sekä liikelaitosuudistuksessa että yhtiöittämisessä veturimiehet esittivät toiveensa rautateiden virastokulttuurin taakse jättämisestä ja laitoksen itsenäisen päätösvallan kasvattamisesta. Kilpailun avautumisen myötä saadut kokemukset markkinaehtoisten yhtiöiden toimintakulttuurista haastoivat virkamiesajalta periytyvän vahvan ammatti-identiteetin kun työn epävarmuus lisääntyi ja työelämää koskevien muutosten tahti nopeutui.