Browsing by Author "Hurtig, Marjo"

Tutkielmassa tarkastellaan opettajan oppituntidiskurssissa käyttämää kieltä ja siinä tapahtuvaa vaihtelua erityisesti kahden eri varieteetin, paikallisen murteen sekä normitetun yleiskielen välillä. Nämä varieteetit ovat erotettavissa niin selvästi, että ne voidaan nimetä saman kielen sisällä vaihteleviksi koodeiksi. Tutkimuskysymykset liittyvät näiden koodien vaihtelun funktioihin: miksi opettaja käyttää tiettyä koodia tietyssä tilanteessa? Mitä tehtäviä kielen eri muodoilla oppitunnin eri tilanteissa on? Tutkimuksessa selvitetään, miksi koodi vaihtuu ja millaisissa sekventiaalisissa konteksteissa näin tapahtuu. Aineisto on nauhoitettu pohjoissuomalaisesta alakoulusta ja se käsittää kahden eri opettajan pitämät neljä oppituntia. Työn metodisen taustan muodostavat keskustelunanalyysi ja sosiolingvistiikka. Analyysin pohjana on keskustelunanalyyttinen lähestymistapa. Työn sosiolingvistinen ulottuvuus on siinä, että kaikkea vaihtelua ei pyritä selittämää puheesta ja puhetilanteesta käsin, vaan myös ympäristö, instituutio ja keskustelijoiden pysyvämmät roolit siinä otetaan huomioon. Tutkimuksen mukaan opettaja vaihtaa usein rooliaan oppituntivuorovaikutuksessa koodia vaihtamalla. Myös opettajan asennonvaihdos ilmenee usein koodinvaihdon kautta. Jo pelkän koodien välisen vaihdoksen ja siihen sisältyvän muutoksen voi nähdä tuovan oppituntivuorovaikutukseen uusia ulottuvuuksia. Tämän lisäksi eri koodeilla on omat tehtävänsä ja ne tuovat erilaisia vaikutuksia kontekstiin ja vuorovaikutuksen muokkautumiseen. Kun opettaja keskustelee oppilaan kanssa kahden kesken, opettajan koodiksi vaihtuu murre. Tähän vaikuttanee se, että oppilaiden oma koodi on murre. Kun opettajakin käyttää murretta, hän asettuu samalle kielelliselle maaperälle oppilaiden kanssa ja häivyttää näin (esimerkiksi institutionaalisuuden luomia) eroja itsensä ja oppilaiden välillä, sekä luo itselleen positiivista identiteettiä. Myös oppituntivuorovaikutuksessa ilmenevissä ongelmatilanteissa opettaja käyttää murretta. Tällöin opettajan murteellisuus tasoittaa epätasa-arvoista asemaa ja lieventää hyvin suoria nuhteita. Joissakin ongelmatilanteissa opettaja voi suojata oppilaan kasvoja käyttämällä murrekoodia, koska sitä kautta hän purkaa institutionaalisia rooleja ja tilannetta. Tämän lisäksi opettaja voi murteen avulla tuoda tilanteeseen huumorimoodin, joka puolestaan toimii ongelmien etäännyttäjänä ja ohjaa oppilasta ottamaan tilanteen kevyemmin. Normitettu yleiskieli vaihtuu koodiksi tilanteissa, joissa opettajan pitää korostaa asiantuntemustaan, ammattilaisuuttaan tai vaikkapa puolustaa edustamaansa instituutiota. Myös silloin, kun opettaja selkeyttää esimerkiksi tehtävänantoa tai muuta epäselväksi jäänyttä asiaa, koodiksi vaihtuu normitettu yleiskieli. Joissakin tilanteissa yleiskielen käyttö voi olla kohosteista ja toimia siksi myös huomionkiinnittimenä. Normitettu yleiskieli vaihtuu koodiksi myös silloin, kun opetukseen ja toimintaan luokassa liittyy vahvasti oppikirja. Tällöin yleiskielisen koodin kautta opettajan puheeseen asettuu vieras ääni, joka on enemmän oppikirjan kuin opettajan ääni. Tutkimuksen mukaan opettajan puheessa tapahtuva variaatio ei ole sattumanvaraista, vaan sillä on merkittävä sija vuorovaikutuksen edistämisessä ja sitä myöten tunnin agendan eteenpäin viemisessä. Opettajan erilaiset roolit oppituntivuorovaikutuksessa rakentuvat kielen avulla ja siinä variaatiolla ja koodinvaihdolla on merkittävä osuus.