Browsing by Author "Hyödynmaa, Anna"

Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan työväestön asunto-osuuskuntia Käpyä ja Voittoa 1920-luvun Helsingissä. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti asunto-osuuskuntien perustaminen, asunnot ja osuuskuntien asukkaat. Vertailevan otteen kautta pyrin löytämään yhdistäviä ja erottavia piirteitä niin asunto-osuuskuntien kesken kuin asunto-osuuskuntien ja aikakaudelle ominaisten työväestön asunto-osakeyhtiöiden ja vuokra- asumisen kesken. Tutkimus liittyy laajemmassa kontekstissa myös työväestön asuntokysymyksen ratkaisuyrityksiin ja asunto-osuuskuntien marginaaliseksi jääneeseen asemaan Suomessa. Tutkimuksen lähdeaineisto käsittää asunto-osuuskunta Kävyn ja asunto-osuuskunta Voiton arkistomateriaalia kuten osuuskuntien ja niiden hallitusten kokousten pöytäkirjoja, talonasukasluetteloita ja toimintakertomuksia vuosilta 1920–1930. Lähdeaineistoa täydennetään aikakauden asuntopoliittisilla kirjoituksilla sekä runsaalla asuntohuollon eri osa-alueita, työväestöä ja osuustoimintaa käsittelevällä tutkimuskirjallisuudella. Erityisesti asunto-osuuskunta Voiton aineisto osoittautui työn edetessä mielenkiintoiseksi, sillä sitä ei ole aiemmin hyödynnetty tutkimuksen tekemisessä. Tutkimuskysymyksiin on pyritty vastaamaan lähteiden kriittisen ja laadullisen tarkastelun kautta. Laadullista otetta on osittain täydennetty aineiston kvantitatiivisella tarkastelulla. Yhteiskunnallisten muutosten ja sotien aiheuttama asuntokysymys oli 1920-luvulla korostetusti työväenkysymys. Asunto-osuuskunnat olivat yksi, erityisesti asuntoreformistien ajama yritys saada työväestö kiinni aiempaa parempaan asumistasoon. Asunto-osuuskuntia perustettiin 1920-luvun taitteessa eri puolille Suomea, mutta marginaalisesti asunto-osakeyhtiöiden hallitessa rakentamista. Käpy ja Voitto ovat tällaisia 1920-luvun alussa perustettuja asunto-osuuskuntia. Molemmat edustavat yleishyödyllistä rakentamista, mutta tämän tutkimuksen perusteella niiden jäsenistöt koostuivat kuitenkin hyväosaisesta työväestöstä. Asunnot olivat aikakauden mittapuulla parempia ja tilavampia kuin aikakauden asunnot usein, mutta runsaan luona-asujien voidaan katsoa heikentäneen asumisoloja jonkin verran. Asumisen arki ei eronnut radikaalisti aikakauden muusta hyväosaisen työväestön asumisesta, mutta muodostui kuitenkin erilaiseksi Käpylän puutarhakaupungissa kuin urbaanimmassa Vallilassa. Asunto-osuuskunnat olivat tämän tutkimuksen perusteella 1920-luvulla ikään kuin asunto-osakeyhtiöiden ja vuokra-asuntojen saumakohdassa ja vailla vahvaa sidettä muuhun osuustoimintaliikkeeseen. Sosiaalisesti asukkaat sijoittuivat puolestaan työväestön ja keskiluokan saumakohtaan, koska he eivät kuuluneet heikoimmin toimeentulevaan työväestöön mutta eivät myöskään kasvavaan keskiluokkaan. Oma lukunsa olivat asunto- osuuskuntien runsaat alivuokralaiset ja asukit, joiden sosiaalinen asema oli useammin osuuskuntien jäseniä heikompi.