Browsing by Author "Hynynen, Suvi-Kukka"

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen suomiräpin naiskuvaa: miten naisista ja naisille puhutaan suomenkielisissä räpkappaleissa, miten naisräppärit itse kuvaavat naiseutta ja asemaansa räpmaailmassa ja millaisia sukupuoliasenteita räpin sanoitukset välittävät. Tutkin etenkin stereotyyppisiä representaatioita, mieskeskeisyyttä ja naisten esineellistämistä ja analysoin keinoja, joilla niistä pyristellään eroon, kuten huumoria, ironiaa ja parodiaa. Pohdin räplyriikoiden yhteyttä afrikkalaisamerikkalaiseen solvausleikkiin, joka tunnetaan nimellä ”dirty dozens”, sekä vertailen suomalaisen räpmusiikin sukupuoliasenteita yhdysvaltalaiseen räppiin. Aineistoni koostuu neljäntoista suomenkielisen räpkappaleen sanoituksista, joista yhdeksän on miesräppäreiden kynästä ja viisi naisten. Kappaleet on julkaistu vuoden 2007 jälkeen, eli ne edustavat suomiräpin tuoreinta, kolmatta aaltoa. Tekstit on valittu paitsi temaattisesti, myös siten, että ne edustavat monipuolisesti räpin eri genrejä ja enimmäkseen eri artisteja. Apuna stereotyyppisten representaatioiden analyysissa hyödynnän kulttuurintutkija Stuart Hallin käsityksiä kulttuurisista representaatioista, stereotypioista ja stereotyyppisten representaatioiden haastamisessa käytetyistä ristiinkoodausstrategioista. Päälähteisiini lukeutuvat myös hiphop-tutkija Tricia Rose ja ”dirty dozens” -pelin tutkija Elijah Wald. Sovellan myös elokuvantutkimuksesta tuttua, Laura Mulveyn esittelemää termiä ”male gaze”, miehinen katse. Ironian käsittelyssä apunani ovat Linda Hutcheonin ironiaa koskevat teoriat. Koska räp on suosittua nykymusiikkia ja vaikuttaa asenteisiin, sen naiskuvalla on merkitystä. Aineistoni valossa suomiräpin naiskuva vaihtelee. Miesten räpkappaleissa esiintyy negatiivisia stereotypioita, halventavaa kieltä ja naisten esineellistämistä, mutta toisaalta myös rakkautta ja kunnioitusta naisia kohtaan. Miehet myös kyseenalaistavat sukupuolistereotypioita teksteissään. Naisräppärit tuovat esiin heihin sukupuolensa vuoksi kohdistuvia ennakkoluuloja ja taistelevat niitä ja negatiivisia stereotypioita vastaan monin kielellisin keinoin. He tiedostavat olevansa miesten katseen kohteena. Toisaalta negatiivisia stereotypioita toistetaan naistenkin teksteissä ja siten niitä samalla ylläpidetään tai jopa vahvistetaan. Suomiräpille on tyypillistä hyödyntää huumoria, ironiaa ja parodiaa sanoituksissaan. Osa negatiivisesta naiskuvasta selittyy yhdysvaltalaisen räpin matkimisella ja parodioinnilla ja räpin syntyhistorialla, jossa ”dirty dozens” -solvauksilla on ollut vaikutusta. Nykypäivän suomiräp on lähtöisin tasa-arvoisemmista yhteiskunnallisista oloista kuin 1970-luvun Bronxissa syntynyt yhdysvaltalainen räp, mikä heijastuu myös sanoituksiin. Naisten asema Suomen hiphop-kentällä on kuitenkin edelleen heikompi kuin miesten.