Browsing by Author "Järvelä, Simo"

Tässä työssä tutkitaan psykofysiologisella menetelmällä ja itseraportoinneilla saatujen tulosten vastauskoherenssia pelattaessa pitkiä pelijaksoja digitaalisia pelejä. Emootioiden valenssia ja virittyneisyyttä voidaan mitata molemmilla menetelmillä, ja niillä saatujen tulosten on todettu mm. kuvankatselukokeissa korreloivan melko voimakkaasti. Digitaaliset pelit ovat kuitenkin stimuluksena ja tutkimuskohteena huomattavan erilaisia kuin staattiset kuvat, sillä ne ovat luonteeltaan interaktiivisia, nopeatempoisia, kompleksisia, ja lisäksi niitä pelataan tavoitteellisesti ja päämäärähakuisesti. Psykofysiologisessa pelitutkimuksessa on aiemmin huomattu kuinka vastauskoherenssi näiden menetelmien välillä on melko vaihteleva, mutta sitä ei alalla kuitenkaan ole toistaiseksi systemaattisesti lähdetty tarkastelemaan. Työssä analysoidaan neljän eri digitaalisen pelin osalta kuinka vahvasti psykofysiologisella menetelmällä mitatut kasvonlihasaktiviteetit sekä kämmenistä mitattu ihon sähkönjohtavuus – vakiintuneet tavat arvioida valenssia ja virittyneisyyttä – korreloivat puolen tunnin mittaisten pelijaksojen päätteeksi täytettyjen valenssia ja virittyneisyyttä mittaavien itseraportointien kanssa. Aineiston otoskoko on 36, ja koehenkilöt ovat ikäväliltä 18-34 (ka = 24,0, s = 4,35) ja he ovat kaikki miespuolisia aktiivisia peliharrastajia. Psykofysiologian ja itseraportointien vastauskoherenssin lisäksi työssä tarkastellaan sitä ovatko itseraportoinnit vahvemmin yhteydessä välittömästi vastaushetkeä edeltäviin ajanhetkiin psykofysiologisesta mitta- aineistosta kuin koko mittausjakson keskiarvoon. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että vastauskoherenssi on systemaattinen ja oletetun suuntainen, mutta efektikoot ovat huomattavasti kuvankatseilukokeita alhaisempia riippumatta siitä mihin ajanjaksoon fysiologisesta mitta-aineistoista vertailu tehdään. Johtopäätöksenä esitetään, että psykofysiologisia mittareita pelitutkimuksessa käytettäessä on syytä toisaalta olla hyvin harkitsevainen saatujen tulosten tulkinnan suhteen, sekä toisaalta pyrkiä tiukkaan kontrolliin koeasetelmasuunnittelussa, jotta mahdollisuus mielekkäiden tulkintojen tekemiseen säilyy.