Browsing by Author "Järvinen, Heidi"

Tutkimuksessa tarkasteltiin saksaa vieraana kielenä opiskelevien lukiolaisten kuulijakäyttäytymistä suullista kielitaitoa mittaavassa testitilanteessa. Tarkemman tarkastelun kohteena oli responsiivien (saks. Responsive im weiteren Sinne) esiintyminen lukiolaisten tuotoksissa. Responsiiveiksi määriteltiin keskustelutilanteessa puheen vastaanottamiseen käytetyt partikkelit, interjektiot sekä samankaltaiset lyhyet lausumat. Tutkimus selvitti, mitä ja kuinka paljon responsiiveja lukiolaiset käyttivät, mitä tehtäviä näillä responsiiveilla oli ja millaisissa konteksteissa ne esiintyivät. Lisäksi selvitettiin, onko runsaan responsiivien käytön ja testistä saadun hyvän arvosanan välillä riippuvuutta. Tutkimuksen teoriaosiossa käsiteltiin kuulijakäyttäytymistä, sen yhdeksi muodoksi käsitettäviä vastauspartikkeleita (engl. response particles, saks. Responspartikeln) sekä ns. keskustelupartikkeleita (saks. Gesprächspartikeln). Kirjallisuuden pohjalta todettiin, että tutkijoiden väliltä puuttuu yhdenmukainen käsitys siitä, miten näitä kielellisiä ilmiöitä tulisi nimittää ja luokitella. Tämän tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana oli muutama vastauspartik-keleita käsittelevä keskustelunanalyyttinen tutkimus (mm. Marja-Leena Sorjonen 2001, Rod Gardner 2001). Tutkimusmateriaali koostui vuosina 2007 2008 HY-TALK-projektin yhteydessä nauhotetuista 16 keskustelusta, joissa 27 äidinkieleltään suomenkielistä lukiolaista A-saksan opiskelijaa suoritti pareittain saksaksi kolme suullista tehtävää. HY-TALK on Helsingin yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja kieliaineiden projekti, jonka tarkoituk-sena on kerätä tietoa suullisesta kielitaidosta ja sen arvioinnista. Opiskelijoiden suoritukset arvioitiin HY-TALK-projektin asiantuntijaryhmän toimesta vieraiden kielten opetussuunnitelmaperusteisiin sisältyvällä taitotaso-asteikolla. Tehtävät olivat perinteisiä, melko tiukasti strukturoituja A/B-dialogitehtäviä ja niiden suoritettaminen kesti parista riippuen 5 16 minuuttia. Käytettävissäni olivat videonauhoitukset sekä litteroinnit. Responsiivit kerättiin taulukkoon, niiden funktiot sekä positio suhteessa muuhun puheenvuoroon määriteltiin. Lukiolaiset käyttivät yhteensä 11 erilaista partikkelia tai interjektiota responsiivina. Näitä olivat ja, okay, ah, joo, hm, nein, oh, naja, yes, oj sekä juhu. Responsiivit saattoivat olla yksi-, kaksi- tai kolmeosaisia, ja osat saattoivat koostua joko samoista (esim. ja ja) tai eri (esim. ja okay) partikkeleista/interjektioista. Eniten käytettiin partikkeleita ja sekä okay. Responsiivina käytettävistä partikkeleista/interjektioista oli nähtävissä, että muiden kielten vaikutus responsiivien valintaan oli suuri: Vain kolme näistä ovat selvästi saksankielisiä (ja, nein, na ja), kun taas muita kahdeksaa voidaan käyttää myös suomessa. Responsiiveilta löydettiin yhteensä 17 erilaista tehtävää, jotka voitiin jaotella neljän pääryhmän alle. Nämä pääryhmät olivat 1) tiedon uutuus (saks. Neuheit der Information), ts. otetaanko tieto vastaan uutena vai tuttuna; 2) tiedon totuusarvo (saks. Wahrheitsgehalt des gerade Gesagten), ts. onko vastaanottaja samaa vai eri mieltä puhujan kanssa; 3) vastaanottajan tunnetila (saks. emotive Einstellung des Empfängers), ts. mitä tunnetilaa responsiivilla ilmaistaan sekä 4) puheenvuoron vastaanottaminen (saks. Übernahme des Gesprächsschrittes). Runsaan responsiivien käytön ja hyvän arvosanan väliltä ei löydetty korrelaatiota.