Browsing by Author "Jeshoi, Anniina"

Tutkielmassa tarkastellaan verbejä pudota, tippua ja tipahtaa ja niiden polysemiaa. Tutkimuskysymykset keskittyvät verbien jakamiin merkityksiin ja verbien ilmaisemien liikeprosessien muuttujien ominaisuuksiin: Millaisia erilaisia merkityksiä verbeillä pudota, tippua ja tipahtaa on? Millaisia rajoitteita verbit asettavat liikkeessä olevalle oliolle? Työssä pyritään lisäksi löytämään eroja verbien välillä ja muodostamaan kuva niiden tyypillisistä käytöistä. Aineisto on koottu Kielipankin Korp-palvelimen Suomi24-internetfoorumikeskustelujen kokoelmasta ja se koostuu yhteensä 300 esiintymästä. Aineiston kieli on vapaamuotoista kirjoitettua puhekieltä. Teoreettisena viitekehyksenä toimivat kognitiivinen kielentutkimus, Langackerin kognitiivinen kielioppi ja Goldbergin konstruktioteoria. Lisäksi tutkielmassa hyö-dynnetään kognitiivisen kielentutkimuksen teorioita polysemiasta, metaforista ja voimadynamiikasta. Työssä osoitetaan, että verbien merkitykset voidaan jakaa viiteen pääryhmään: ’liikkua painovoiman vaikutuksesta alaspäin’, psykofyysinen asennonvaihdos alaspäin, ’metaforisesti liikkua alaspäin vastaanottajan luo’, statuksen muutos eli ’metaforisesti liikkua alaspäin ryhmästä toiseen’ ja arvon metaforisesti alaspäin suuntautunut muutos. Päämerkitykset voidaan jakaa kahteen ryhmään liikeprosessin luonteen mukaan. Merkitysten esiintymislaajuus vaihtelee verbeittäin. Tutkielmassa selviää myös, että pudota on verbeistä neutraalein, tippua suosii abstraktisen ja subjektiivisen liikkeen merkityksiä, ja tipahtaa esiintyy yleensä objektiivisen liikkeen merkityksessä. Tutkielman tulokset osoittavat, että kieli muuttuu ja merkitykset kehittyvät. Aineistossa esiintyy useita sellaisia merkityksiä, joita ei ole 1960-luvun sanakirjan tai tuoreimman Kielitoimiston sanakirjan määritelmissä. Lisäksi aineistosta käy ilmi, että 2000-luvun vaihteessa pelätty ”kielenhuolto-ongelma” eli verbien käyttö laajentuneessa merkityksessä on levinnyt 2010-luvun kieleen, jossa ilmiö elää vahvana. Tutkielma antaa lähtökohdat jatkotutkimukselle, jossa tarkoituksenmukaista olisi tutkia verbien käyttöä muissakin kielimuodoissa.