Browsing by Author "Joutseno, Astrid"

Tutkin pro gradu -tutkielmassani Sylvia Plathin julkaistua päiväkirjaa, The Journals of Sylvia Plath 1950–1962 (2000). Lähestyn päiväkirjatekstiä kahtaalta: tutkin minkälaista naistaiteilijaa teksti tuottaa, sekä minkälaista subjektia omäelämäkerrallinen teksti luo. Tutkielman teoreettinen konteksti on feministinen omaelämäkertatutkimus, sekä feministinen taiteilija- ja nerodiskurssien kritiikki. Jaan työni kolmeen päälukuun temaattisten kokonaisuuksien mukaan. Aiheen ja teoreettisen taustoituksen jälkeen käsittelen ensimmäisenä taiteilijadiskurssia historiallisena instituutiona, joka tuottaa taiteilijapositiota miehille jättäen naiset ulkopuolisiksi taiteen kohteiksi ja kuluttajiksi.Tutkin tässä yhteydessä Plathin päiväkirjojen esittämää taiteilijuutta, jota kirjoittaja neuvottelee itselleen romanttisen ja modernistisen neropuheen vaikuttamana. Päiväkirja esittää kirjoittajan aviomiehen Ted Hughesin nerona. Suhteessa häneen kirjoittaja on ensin muusa, mutta vähitellen oma taiteilijanrooli tekee muusana olon riittämättömäksi. Toisessa temaattisessa pääluvussa keskityn naiseuden ja feminiinisyyden esittämiseen suhteessa taiteilijadiskurssiin. Feminiinisyys esiintyy ensin esteenä subjektiksi tulemiselle, mutta väitän, että päiväkirja kehittelee kuitenkin taiteilijuutta naiselle mahdollisena positiona. Toisten naiskirjailijoiden kuvaaminen tuottaa vertauskohteita, joita kirjoittaja sekä kritisoi, että idealisoi. Naiset ovat päiväkirjassa rollimalleja, kilpailijoita, sekä tukijoita. Äitiys näyttäytyy tekstissä keskeisesti, mutta ambivalentisti luovuuteen sidottuna. Päiväkirjan kertoja argumentoi naisten luovuuden riippuvan heidän naisellisuuden täyttymyksestä äitiyden kautta. Toisaalta äidin rooli jättää kirjoittajan traditionaalisen taitelijakuvaston ulkopuolelle. Lopuksi käsittelen omaelämäkerrallista subjektia ja taiteilijasubjektia feministisen omaelämäkertateorian avulla. Väitän, että The Journals of Sylvia Plath problematisoi subjektin koherenttina muuttumattomana olemuksena jo päiväkirjan tekstuaalisessa fragmentaarisuudessaan. Temaattisella tasolla subjektius kyseenalaistuu päiväkirjan osissa, joissa kuvataan luovuuden estymistä. Kun luovakirjoittaminen ei suju, päiväkirjan kirjoittaja kokee subjektin hajoavan, tai jakautuvan dikotomisesti mieleen ja ruumiiseen.Kirjoittamattomuuden tuloksena on subjektin hajoaminen, mutta samalla se on myös syy luovuuden ehtymiselle. Naiseuden ja feminiinisyyden heikko asema 1900-luvun länsimaisessa kulttuurissa ja taiteilijapuheessa problematisoi osaltaan päiväkirjan kirjoittajan mahdollisuuksia tulla naiskirjailijana subjektiksi. Hetkittäin naissubjekti ja luovakirjoittaminen näyttäytyvät mahdollisina päiväkirjan kertojalle. Osoitan tutkielmassani, että The Journals of Sylvia Plath on luettavissa pirstaloituneena narratiivina, jonka kerronnassa aukenee subjektipositioita naiselle, taiteilijalle ja päiväkirjan kirjoittajalle. Päiväkirja tuottaa subjektinsa jatkuvassa muutoksessa. Se keskustelee naiskirjailijan subjektiviteetista stereotypioita ja niiden muunnelmia rakentamalla ja purkamalla. Historiallisen taiteilijapuheen sukupuolittuneisuus on keskeinen tekijä naistaiteilijoiden etsiessä omaa paikkaansa.Osoitan myös, että päiväkirjaa on mielekästä lähestyä omaelämäkerrallisena tekstinä, vaikka perinteisessä omaelämäkertatutkimuksessa päiväkirja on ollut vain harvoin tutkimuksen kohteena.