Browsing by Author "Jussila, Susanna"

Pro gradu –tutkielmassani tutkin normikriittistä lastenkirjallisuutta keinona haastaa vallitsevia normeja ja stereotypioita sekä edistää yhdenvertaisuutta. Lähestymistapani taustalla on ajatus kielen poliittisuudesta ja diskurssien yhteydestä valtaan ja valtasuhteisiin. Lastenkirjallisuus tarjoaa tähän kiinnostavan tutkimusalustan, sillä lapsille suunnatulla kirjallisuudella on katsottu olevan vaikutusta lasten identiteetin kehittymiseen, lasten käytökseen sekä laajemmin sosiaalisiin suhteisiin. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii intersektionaalinen feminismi sekä kriittiseen pedagogiikkaan ja queer-teoriaan kiinnittyvä normikriittinen lähestymistapa. Keskeisenä teoreettisena käsitteenä hyödynnän myös ajatusta ”tiedostamattomista ideologioista” osana näennäisesti neutraaleja kulttuurisia ajattelu- ja toimintatapoja, jotka ovat yhteydessä niin stereotypioihin ja normeihin kuin valtaan ja ihmisten välisiin epätasa-arvoisiin valtasuhteisiin. Tutkimusmetodina käytän feminististä diskurssianalyysiä, joka mahdollistaa kielen, vallan ja sosiaalisten suhteiden samanaikaisen tarkastelun. Aiempi lastenkirjallisuutta koskeva feministinen tutkimus on keskittynyt erityisesti sukupuoleen – kuten saduissa toistuviin sukupuolistereotypioihin ja naispuolisten päähenkilöiden vähäisyyteen. Intersektionaalinen lähestymistapa tarjoaa mahdollisuuden tarkastella useampia eriarvoisuutta luovia ja toisiaan risteäviä tekijöitä samanaikaisesti. Tässä tutkimuksessa keskityn erityisesti sukupuolen, seksuaalisuuden, luokan, ”rodun” ja toimintakyvyn risteyskohtiin. Tutkimusaineistoni koostuu neljästä normeja haastavasta espanjankielisestä lastenkirjasta: 1. Virginia Woolf. La escritora de lo invisible (Antolín & Santolaya, 2010), 2. Paula tiene dos mamás (Newman & Piérola, 2003), 3. El color de mi familia (Erlich, 2005) ja 4. ¿Quién es Nuria? (Cadier & Girel, 2012). Lastenkielelle kirjoitettu Virginia Woolfin elämäkerta haastaa perinteisiä sukupuolistereotypioita kertomalla historiallisesti merkittävän naiskirjailijan ja feministisen pioneerin tarinan. ”Paula tiene dos mamás” rikkoo heteronormatiivisen perhekäsityksen kertomalla perheestä, jossa on kaksi äitiä. ”El color de mi familia” on tarina monivärisestä perheestä, jossa rakkaus voittaa ennakkoluulot. ”¿Quién es Nuria?” on puolestaan voimauttava kertomus Downin syndroomasta kärsivän Nuria-nimisen tytön erityisyydestä. Tutkimuskysymykseni ovat: Minkälaisia stereotypioita ja sosiaalisia ja kulttuurisia normeja lastenkirjat haastavat ja miten ne sen tekevät? Mikä tarinoissa tarjoaa voimaantumisen ja sosiaalisen muutoksen mahdollisuuden? Toisaalta kysyn myös, jääkö tarinoissa jotakin kyseenalaistamatta ja minkälaisia seikkoja vielä kirjoittamattomat lastensadut voisivat ottaa huomioon ollakseen entistäkin tietoisempia kulttuurisista uskomusjärjestelmistä ja niiden yhteydestä ihmisten välisiin valtasuhteisiin. Tutkielmassani esitän, että normikriittinen lastenkirjallisuus on yksi toisin kertomisen ja tekemisen muoto, joka tarjoaa mahdollisuuden paitsi vallitsevien valtasuhteiden paljastamiseen ja kyseenalaistamiseen myös vaihtoehtoisen kulttuurin luomiseen. Teorian valossa tehdyn analyysin pohjalta esitän, miten tutkimani lastenkirjallisuus toimii paitsi henkilökohtaisen voimaantumisen myös laajemman sosiaalisen muutoksen tukena. Lopuksi pohdin tutkimukseni rajoitteita sekä kiinnostavia jatkotutkimuksen mahdollisuuksia – kuten etuoikeuksien ilmenemistä ja niiden tietoista purkamista lastenkirjallisuuden avulla.