Browsing by Author "Kääpä, Peppi"

Keväästä 2020 kevääseen 2023 koronakriisi ehti mullistaa maailmaa niin yksilöllisellä, yhteisöllisellä, kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla. Pandemian kriittisimmissä vaiheissa toimeenpantujen laajamittaisten rajoitusten myötä merkittävä osa ihmisistä ajautui koteihinsa eristyksiin. Tässä tutkielmassa tarkastelen suomalaisten kokemuksia pandemia-ajan sosiaalisesta eristäytymisestä ja kodin merkityksistä. Käytän tutkimusaineistonani Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuosina 2020 ja 2021 keräämiä Koronakevät- ja Koko vuosi koronaa -aineistoja. Kysyn, miten sosiaaliseen eristäytymiseen suhtauduttiin, minkälaisia kodin tilallisia muutoksia koronapandemian aikana tapahtui ja minkälaisia merkityksiä kodille paikkana pandemian aikana annettiin? Analysoin aineistoa aineistolähtöisen sisällönanalyysin sekä lähiluvun keinoin. Kytken tutkimusaiheen kodin käsitteen problematiikkaan ja maantieteilijä Doreen Masseyn teoretisointiin tilasta ja paikasta. Sosiaaliseen eristäytymiseen suhtauduttiin monin eri tavoin ja siihen liitettiin sekä positiivisia että negatiivisia merkityksiä. Yhtäältä eristäytyminen koettiin ulkopuolisista odotuksista ja paineista vapauttavana, arjen rauhoittajana ja mahdollisuutena keskittyä itselle merkityksellisiin asioihin. Toisaalta eristäytymistä varjostivat pelko sekä ahdistuksen ja yksinäisyyden kokemukset. Koronapandemian aikainen koti näyttäytyi niin turvapaikkana, olohuoneena, velvollisuutena, vankilana kuin paikkana, josta oli päästävä pois. Nämä kokemukset eivät välttämättä sulkeneet toisiaan pois, ja ne saattoivat olla ajassa muuttuvia. Pandemian aikana fyysinen asunto ja koti saivat erityisen merkityksen, kun kotiin oli eristäydyttävä. Myös asunnottomuus ja kodittomuus kytkeytyvät oleellisesti keskusteluun asumisesta. Asunnottomuus ja kodittomuus koronapandemian kontekstissa tarjoaisivatkin kiinnostavia näkökulmia jatkotutkimukselle.