Browsing by Author "Kähärä, Pauliina"

Tutkielmani aiheena on käsite ja ilmiö nimeltä tyttötaide sekä kolmen suomalaisen naistaiteilijan – Katja Tukiaisen (s.1969), Stiina Saariston (s.1979) ja Maria Wolframin (s.1961) – tyttöjen ja tyttöyden representaatiot. Tutkimuksen lähtökohtana on näkemys tyttöydestä historiallisena, sosiaalisena ja kulttuurisena kategoriana, joka tuotetaan moninaiseksi ja muuttuvaksi erilaisissa valtaverkostoissa, normeissa sekä diskurssiivisissa käytännöissä. Tutkimukseni yhtenä tärkeänä tavoitteena on pohtia siitä, kuinka stereotyyppisiä, perinteisiä tyttöyden representaatioita on mahdollista haastaa ja purkaa sekä rakentaa sen sijaan erilaisia vaihtoehtoisia, kumouksellisia tyttöyden esityksiä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat feministinen tutkimus sekä tyttötutkimus. Tutkielmani ensimmäisessä varsinaisessa pääluvussa pohdin tyttötaiteen käsitettä, sen historiaa sekä erilaisia määrittelyjä. Tyttötaiteella tarkoitan tässä tutkielmassa1990-luvun alussa, erityisesti ruotsalaisessa taidepuheessa, syntynyttä käsitettä, jonka avulla on pyritty määrittelemään nuoria naistaiteilijoita ja heidän tyttöaiheisiksi tulkittuja teoksiaan. Tyttötaiteella on usein viitattu varsinkin naistaiteilijoiden tekemiin teoksiin, joissa on nähty viitteitä tyttöjen kulttuureista ja esinemaailmasta, kuten erilaisia kaunistautumiseen liittyviä välineitä, leluja sekä vaaleapunaista väriä. Tyttötaiteen määrittelyn sekä historiallisten juurien lisäksi olen tarkastellut tutkimuksessani tyttötaidetta myös osana aikansa feministisiä keskusteluja ja suomalaista taidepuhetta sekä tarkastellut myös käsitteeseen sisältyviä ongelmia. Tutkimuksessani tyttötaide osoittautuukin lopulta varsin ongelmalliseksi, koska se rajoittuu vain tiettyihin, yleensä kriitikoiden määrittelemiin ”nuoriin” naistaiteilijoihin ja myös sen käsitys tytöistä ja tyttöydestä rakentuu osin varsin stereotyyppiseksi ja homogeeniseksi. Tutkielman varsinainen pääpaino on Katja Tukiaisen, Stiina Saariston sekä Maria Wolframin tyttöaiheisten teosten tulkinnassa. Olen valinnut tulkittavakseni yhteensä seitsemän teosta, joista luen lähiluvun (close reading) metodin avulla erilaisia tyttöihin ja tyttöyteen viittaavia merkityksiä. Tulkintaani ohjaa erityisesti Judith Butlerin näkemys sukupuolesta performatiivisesti rakentuneena, toistoon perustuvana tekona. Butlerin performatiivisuuden teoriaa seuraten olen tulkinnut, että Tukiaisen, Saariston ja Wolframin teoksissa tyttöhahmojen tytöksi nimeäminen tapahtuu osin varsin stereotyyppiseksi muodostuvien ja tytöille ominaiseksi katsottujen performatiivien, kuten eleiden, tyylien, kuten pukeutumisen, roolien, normien sekä myös tyttöyteen viittaavan tavaramaailman sekä estetiikan, kuten lelujen ja vaaleanpunaisen värin avulla. Tutkielmani viimeisessä luvussa asetan tulkitsemani teokset vielä niin sanotun vastakarvaan lukemisen (resisting reading) metodin avulla kumoukselliseen, voimaannuttavaan kontekstiin. Näin pohdin erityisesti sitä, kuinka teokset haastavat viattoman tytön stereotyypin sekä tyttöyden ja naiseuden rajat. Osoitan myös, että kumouksellisuuden ajatus on mahdollista liittää teoksissa käytettyihin tyylillisiin ja muodollisiin valintoihin, kuten vaaleanpunaiseen, suloiseen estetiikkaan. Lopulta tärkeäksi havainnoksi tutkimuksessani nousee se, että samaan aikaan kun teoksia on mahdollista tulkita kumouksellisina tyttöyden esityksinä, niiden voidaan nähdä toisaalta myös olevan luomassa ja vahvistamassa stereotyyppistä tyttökuvaa.