Browsing by Author "Kujanpää, Emmi"

Bulgarialaista kansan- ja kuorolaulua voidaan pitää transnationaalisena eli ylirajaisena ilmiönä. Transnationaalisuus tarkoittaa valtioiden ja arvomaailmojen rajat ylittäviä prosesseja, joihin liittyy ihmisten, kulttuurin, politiikan ja sosiaalisten ilmiöiden liikkuvuus (Rautiainen-Keskustalo 2013, 322). Bulgarialainen laulu on vahvasti sekä paikallista että valtioiden rajat ylittävää laulukulttuuria. Bulgarialaista laulua, ja erityisesti kuorolaulua, harrastetaan tai esitetään ammattimaisesti tällä hetkellä muun muassa Yhdysvalloissa ja eri Euroopan maissa. Mirjana Laušević on tutkinut balkanilaista musiikkia ja tanssia transnationaalisena ilmiönä Yhdysvalloissa. Transnationaalisuuden rinnalla bulgarialainen kansanlaulukulttuuri on Bulgarian sisällä elävää, pääasiassa naisten esittämää lauluperinnettä, joka koostuu useasta historiallisesta tyylikerrostumasta. Pro gradu -tutkielmassa käsitellään bulgarialaista laulua transnationaalisena ilmiönä Suomessa. Tutkielmaa varten on haastateltu viittä Suomessa asuvaa bulgarialaisen laulun harrastajaa, jotka on valittu mukaan pitkäaikaisen harrastajuuden perusteella. Yksi haastateltavista on Suomessa asuva bulgarialainen, neljä muuta ovat suomalaisia. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoituina teemahaastatteluina. Haastattelut ovat käsitelleet transnationaalisuutta sekä transnationaalisen oppimisen tapoja. Lisäksi on kysytty naisten laulukulttuurista ja äänenkäyttötapaan liittyvistä kehollisuuden kokemuksista. Tutkimushaastatteluiden ohella mukana on autoetnografinen näkökulma, joka pohjautuu Carolyn Ellisin (2004), Barbara Tedlockin (2016) ja Tami Spryn (2016) käsityksiin autoetnografiasta. Olen pyrkinyt autoetnografisella tutkimusmetodilla syventämään taustateorian, lähdemateriaalin ja haastatteluiden antamaa tietoa ja nivonut mukaan henkilökohtaisia bulgarialaisen laulun esitys- ja opetuskokemuksia vuoropuhelussa haastatteluanalyysin kanssa. Tutkimushaastatteluista nousee esille, että bulgarialaisen kansanlaulun transnationaalisuus on Suomessa monikerroksellista, ja että ylirajaista vuorovaikutusta tapahtuu sekä paikallisella että Suomen valtion rajat ylittävällä tasolla. Suomalainen ja bulgarialainen perinne muodostavat keskenään erilaisia taidehybridejä, ja perinteiden yhdistäminen on uutta luovaa. Suomalaishaastateltavat eivät näe bulgarialaisen laulun ja esittämisessä perinnettä säilyttävää merkitystä Lauševićin (2007) haastattelemien yhdysvaltalaisharrastajien tavoin. Nationalismin nousu ja bulgarialaisen kansanmusiikin historian kytkeytyminen kansallismielisyyteen näkyvät haastateltujen vastauksissa vastakkaisina kokemuksina. Suurin osa haastatelluista ei ole saanut negatiivisia palautetta itselle vieraan perinteen esittämisestä, mutta ei-bulgarialaisen oikeutta esittää bulgarialaista perinnettä on myös kyseenalaistettu. Tutkielman haastateltavat eivät ilmaise yhteyttä bulgarialaisen laulun ja feminismin välillä. Tulos poikkeaa Lauševićin (emt.) tutkimuksesta, jonka mukaan bulgarialainen laulu ja feminismi ovat linkittyneet toisiinsa Yhdysvalloissa. Bulgarialainen äänenkäyttötapa koetaan voimia ja rohkeutta antavana, ja voimakasääninen laulutyyli luo mahdollisuuksia vahvojen tunteiden, kuten tuskan ja kivun ilmaisemiseen. Bulgarialaiseen lauluun yhdistetään erilaisia kehollisia metaforia – laulutyyli koetaan sydäntä ja sielua lähellä olevaksi. Laulutapaan liittyvät kehollisuuden kokemukset nousevat tutkimusaineistosta esiin erityisellä tavalla muihin teemoihin nähden. Tämä saattaa osittain johtua tutkijan positiostani – olen toiminut osalle haastatelluista laulunopettajana – mutta tutkimus herättää jatkokysymyksiä erityisesti bulgarialaisen laulun suhteesta kehollisuuteen ja tunneilmaisuun.