Browsing by Author "Kukka, Anni"

Suomalaisessa puheviestinnän tutkimuksessa parisuhteen seksuaaliviestintää on käsitelty niukasti. Kansainvälisessä viestinnän tutkimuksessa seksuaaliviestintää on tutkittu pääosin kvantitatiivisesti. Kvalitatiivinen tutkimus sen sijaan on valtaosin keskittynyt tutkimaan parisuhteen osapuolia erillään toisistaan. Tässä tutkimuksessa parisuhteen seksuaaliviestintää tutkitaan tarkastelemalla parien yhdessä tuottamaa puhetta seksistä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, minkälaisia kilpailevia diskursseja esiintyy parisuhteessa olevien keskusteluissa seksistä. Teoreettiseksi viitekehykseksi tutkimukseen valittiin Leslie Baxterin (2011) kilpailevien diskurssien teoria. Tutkimus toteutettiin keräämällä haastatteluaineistoa vakiintuneissa vähintään kaksi vuotta kestäneissä suhteissa olevilta pareilta. Haastateltavia pareja oli 10, eli haastatteluihin osallistui yhteensä 20 henkilöä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina etähaastatteluina, joissa tutkija ei ollut fyysisesti läsnä. Parit nauhoittivat haastattelun itsenäisesti tutkijan toimittamien ohjeiden mukaan ja palauttivat keskustelunauhoitteen äänitiedostona sähköpostitse. Aineisto oli litteroituna 198 sivun mittainen. Aineisto analysoitiin Baxterin (2011) jalostamalla kontrapunktisen analyysin menetelmällä. Haastateltavien puheesta tunnistettiin kolme diskurssiparia: ”Yksilön tarpeet – parisuhteen tarpeet”, ”luottamus – vaihtelu” sekä ”norminmukainen – vapaus”. Yksilön tarpeiden ja parisuhteen tarpeiden diskurssit esiintyivät haastateltavien puheessa, joka käsitteli omien ja kumppanin seksuaalisten tarpeiden tyydyttämistä ja kumppanin fyysisen itsemääräämisoikeuden huomioon ottamista. Luottamuksen ja vaihtelun diskurssit esiintyivät puheessa luottamuksen merkityksestä seksielämälle ja puheessa seksielämän uudistamisesta. Norminmukaisen ja vapauden diskurssit esiintyivät puheessa, jossa haastateltavat käsittelivät yhteisön synnyttämiä paineita, jotka kohdistuvat parisuhteen seksielämään ja seksuaalisuuden toteuttamiseen. Johtopäätöksenä on, että parisuhteen seksuaaliviestintä on ilmiönä hyvin moniulotteinen, johon vaikuttavat yksilöllisten mielihalujen lisäksi kulttuuriset käsitykset siitä, minkälainen seksielämä on ihanteellinen.