Browsing by Author "Kulo, Päivi"

Tutkin työssäni, millaista suomalainen valmismökkien arkkitehtuuri oli 1970- ja 1980-luvuilla ja miten se muuttui, ketkä suunnittelivat valmismökkimalleja, millaisiin asioihin kiinnitettiin huomiota valmismökeistä kirjoitetuissa artikkeleissa ja millainen oli valmismökkien ja yksilöllisesti suunniteltujen mökkien suhde. Lähdemateriaalinani minulla on Avotakka- ja Arkkitehti-lehtien kesämökkiarkkitehtuuria ja kesämökkeilyä koskevat artikkelit ja mainokset vuosilta 1970-1989. Aineiston tarkastelussa keskityn hirsisiin valmismökkeihin. Tutkimusmetodinani käytän sisällönanalyysia. Tärkeimmät lähdemateriaalini ovat Avotakka-lehdistä löytyvät artikkelit, joissa esitellään valmismökkivalmistajien myynnissä olevia kesämökkimalleja. Kaiken kaikkiaan lehdistä löytyi 281 kesämökkiaiheista artikkelia ja 84 hirsimökkivalmistajan mainosta. 1970- ja 1980-luvuilla kesämökkejä rakennettiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja melkein 40 prosenttia Suomen nykyisestä mökkikannasta on rakennettu näinä vuosina. Hirsisten valmismökkien teollinen tuotanto oli aloitettu 1950-luvun lopulla, mutta se kehittyi merkittävästi vasta 1970- ja 1980-luvuilla. Tutkimusajanjaksollani toimi useita kymmeniä pieniä hirsiveistämöjä ja suuria hirsitehtaita, ja materiaalissani mainitaan yhteensä 77 hirsisten valmismökkien valmistajaa. Valmistajat kopioivat toistensa tuotantoa, ja veistämöiden mökkimallistot olivat 1980-luvulle asti keskenään hyvin samantapaisia. 1970-luvun alussa monet veistämöistä olivat vielä pieniä, eikä niillä ollut varaa ammattisuunnittelijoihin. Suunnittelijoiden maininta artikkeleissa lisääntyy 1970-luvun loppupuolella, mutta edelleen 1980-luvulla moni valmismökkimalli suunniteltiin tehtaalla ilman ammattisuunnittelijan työpanosta. Nimekkäimmät hirsisiä valmismökkejä suunnitelleet arkkitehdit ovat aineistossani Kaija ja Heikki Sirén. Artikkelien toimittajat ja asiantuntijat kiinnittävät lehdissä huomiota niin mökkimallien ulkonäköön kuin toimivuuteen. Ulkonäössä keskitytään varsinkin mökkimallien runsaaseen koristeluun ja suomalaisen puurakennusperinteen vastaisiin vaikutteisiin. Lisäksi kesämökkien sopivuutta rakennuksen ympäristöön on käsitelty useammassa artikkelissa. Aineistostani selviää, että 1970-luvun alussa nelihenkisen perheen kesämökin perustyyppi oli pieni tuvan, keittokomeron ja saunan käsittävä rakennus, jossa oli pieni katettu terassi. Malli oli tullut suosituksi jo 1960-luvulla. Hirsiset kesämökit olivat joko suorakaiteen tai L-kirjaimen muotoisia, matalia ja satulakattoisia. Ne oli koristeltu näyttävillä pitkänurkkaisilla salvoksilla ja eripituisilla hirrenpäillä. Hirsisten valmismökkien mallit poikkeavat saman ajan yksilöllisesti suunnitelluista mökeistä ja elementtirakenteisista valmismökeistä, jotka olivat yksinkertaisempia, usein tasakattoisia ja pohjaratkaisultaan monimuotoisempia. 1970-luvulla kesämökit rakennettiin pääsääntöisesti vain kesäkäyttöön, mutta 1980-luvulle tultaessa niiltä vaadittiin ympärivuotista käyttömahdollisuutta. 1980-luvulla mökkien mallit suurenivat, ja vuosikymmenen lopussa materiaalissani näkyy hirsisissä mökkimalleissa uudenlaista arkkitehtuuria. Ensimmäinen parvellinen kesämökkimalli, Pohjalainen Jokisauna, esitellään materiaalissani vuonna 1970. Niin kutsuttu käkikello-mökki eli puolitoistakerroksinen parvekkeellinen päätymökkimalli kehittyi 1970-luvun lopulla, ja 1980-luvun aikana siitä tuli suosituimpia valmismökkimalleja. Nimensä mukaisesti se oli saanut ulkonäköönsä vaikutteita mm. alppitaloista. 1970- ja 1980-luvun valmismökkimallit ovat muokanneet mielikuviamme siitä, millainen on suomalainen “perinteisen” näköinen kesämökki. Mökkimallit olivat saaneet vaikutteita niin kansallisromantiikan ajan huviloista, alppitaloista, 1920- ja 1930-lukujen saunamökeistä kuin suomalaisesta talonpoikaisesta puurakentamisesta. Monet suositut 1970- ja 1980-luvun hirsiset valmismökkimallit ovat yhä edelleen valmistajien mallistoissa.