Browsing by Author "Kumpuvaara, Outi"

Perheenyhdistäminen on osa maahanmuuttopolitiikkaa ja siitä on EU:ssa yhteiset linjaukset. Perheenyhdistäminen tarkoittaa sitä, että EU:n jäsenvaltiossa oleskelevan kolmannen maan kansalaisen perheenjäsenelle myönnetään oleskelulupa perhesiteen perusteella. Perheenyhdistämiseen liittyy useita vastakkainasetteluja, kuten yhtäältä yksilön oikeus perhe-elämään ja toisaalta valtion suvereniteetti määrätä omasta maahanmuuttopolitiikastaan. Koska perheenyhdistämisen keskiössä on perhe, on perheenyhdistämisprosessia perusteltua lähestyä myös sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta. Perheenyhdistämistapauksia on viime vuosina tullut EU-tuomioistuimen käsittelyyn. Tutkielman aineistona on viisi perheenyhdistämiseen liittyvää EU-tuomioistuimen oikeustapausta. Aineiston kriittisessä luennassa yhdistyvät oikeustieteen ja sukupuolentutkimuksen tutkimusalat. Tutkimusmenetelmänä on diskurssianalyysi, mitä tutkielmassa sovelletaan EU-tuomioistuimen ratkaisujen lukemiseen. Toinen metodologinen näkökulma on oikeudellinen eli lainopillinen, oikeusdogmaattinen tutkimus. Tutkielman aineistosta nousee esiin kaksi vastakkaista diskurssia. Ensimmäinen niistä on työn ja talouden diskurssi, joka on aineistossa vallitseva diskurssi ja sisältää tasa-arvonäkökulmasta haasteita. Toinen diskurssi on perhe-elämän suojelun ja lapsen edun diskurssi, mikä jää aineistossa toissijaiseksi diskurssiksi. Työn ja talouden näkökulman merkitys korostuu varsinkin perheenyhdistämisdirektiivin toimeentuloedellytyksen myötä. Perheenkokoajalta voidaan edellyttää tiettyä tulotasoa, että perheenyhdistäminen onnistuu. Kun keskiöön nousee talous ja toimeentulo, ei naisilla ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia onnistua perheenkokoajana, sillä naisten on vaikeampi täyttää toimeentuloedellytyksen vaatimuksia verrattuna miehiin. Perhe-elämän suojelu ja lapsen edun diskurssi on tasa-arvon näkökulmasta myönteisempi lähestymistapa perheenyhdistämiseen, mutta tämä jää tutkielman aineistossa talouspainotusten johdosta taka-alalle.