Browsing by Author "Kunnari, Miia"

Tutkielma tarkastelee kahdentunutta dialogipartikkelia joojoo kahdenkeskisissä puhelinkeskusteluissa. Millaisiin sekventiaalisiin konteksteihin joojoo keskusteluissa asettuu? Millaisia tekoja sillä vuorovaikutuksessa tehdään? Tutkielma pyrkii selvittämään sitä, mikä on kahdentumisen rooli joojoo-partikkelin merkityksessä ja vuorovaikutustehtävässä. Onko toisto jollakin tavalla ikonista? Työn lähtökohtana on ajatus, että kahdentunutta dialogipartikkelia joojoo ei ole syytä pitää ainoastaan joo-partikkelin intensiivisempänä muotona. Tutkimuksen aineisto koostuu 23 kahdenkeskisestä puhelinkeskustelusta, joissa yksittäisiä joojoo-tapauksia on yhteensä 68 kappaletta. Tutkielman teoreettisena taustana käytetään keskustelunanalyyttista metodia, joka korostaa kontekstin tärkeyttä lopullisen tulkinnan tekemisessä. Tutkielmasta käy ilmi, että joojoo voi sekä muodostaa vuoron yksin että olla osana laajempaa vuoroa. Joojoo löytää usein paikkansa puheenaiheen lopettelun yhteydestä, keskustelun taitekohdasta. Se voi sijoittua paikkaan, jossa sitä edeltää merkkejä topiikin päättymisestä, jolloin se kuittaa edellä kuullun valmiiksi tiedolliseksi kokonaisuudeksi ja mahdollistaa siirtymisen uuteen topiikkiin. Joissain tapauksissa joojoo ei viimeistele topiikkia, mutta implikoi loppua. Tällainen joojoo löytää paikkansa kohdista, joissa sitä edeltävä keskustelukumppanin vuoro on sisältänyt kuulijan kannalta tarpeetonta tai epärelevanttia tietoa. Se toimii keskustelukumppanille merkkinä asian jatkokäsittelyn tarpeettomuudesta ja ohjailee tätä saattelemaan topiikin päätökseen. Toinen joojoo:lle ominainen esiintymisympäristö on kysymys vastaus-vierusparia laajentava kolmannen position vuoro. Tällöin joojoo on kysymyksen esittäjän reaktio saatuun vastaukseen. Se voi käsitellä vastauksen tarjoaman tiedon uutisarvoisena tai pelkästään rekisteröidä sen ymmärretyksi. Joojoo:n prosodinen hahmo vaihtelee sen mukaan, onko sillä vastaanotettu tieto kuulijalle uutisarboista vai ei. Kun joojoo ei esiinny tietoa uutena vastaanottavan vuoron ensimmäisenä elementtinä, se tuotetaan ilman sävelkorkeuden muutoksia. Joojoo voi toimia myös korostamassa käyttäjänsä näkemystä, vakuuttamassa epäilevää keskustelukumppania tai saada ironisen tulkinnan, jolloin se ilmaiseen kyseenalaistavaa suhteutumista kuultua kohtaan. Kahdentumiseen liittyvä ikonisuus näkyy joojoo-partikkelissa etenkin silloin, kun joojoo ottaa vaikutusalaansa edellistä vuoroa laajemman puhekokonaisuuden. Sen vaikutusala on laajempi kuin kahdentumattoman joo-vastauksen: kahdentuminen lisää dialogipartikkelin voimaa saattaa topiikki loppuun. Intensiteetin lisääntymisenä ikonisuus näkyy tapauksissa, joissa joojoo:n tehtävänä on vahvistaa puhujan näkemystä ja vakuuttaa epäilevä keskustelukumppani. Tutkielma osoittaa, että keskustelun osallistujat ovat orientoituneet joojoo-partikkeliin lekseeminarvoisena yksikkönä. Tutkielma avaa uusia näkökulmia kahdentuneiden dialogipartikkelien tutkimukseen.