Browsing by Author "Kuparinen, Flora"

Tarkastelen tutkielmassani laadullisen aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin syyrialaisten kirjailijoiden arabiankielisiä lastenkirjoja, jotka ovat realistista fiktiota ja joiden kohdeyleisöä ovat leikki-ikäiset lapset. Teoreettisen viitekehyksen tutkielmalleni tarjoaa konstruktivistinen lähestymistapa. Aineistolähtöisyys ohjaa tarkasteltavien analyysiyksiköiden identifiointia ja tutkimuskysymykseen vastaavien merkityskokonaisuuksien koostamista. Tutkimukseni keskeinen kysymys on, kuinka sotaa ja sen vaikutuksia käsitellään Syyrian sisällissodan aikana julkaistuissa satukirjoissa. Tutkimusaineistoksi valikoituivat seuraavat kolme, aineistorajaustani vastannutta teosta: Issa, Rania (2016) لما طارت الخيمة – Det flygande tältet (Kun teltta lensi) Kaadan, Nadine (2012) غدا (Huomenna) Kanawati, Rama (2018) ! أترى؟ (Näetkö?!) Kutsun tutkielmassani täsmäsaduiksi pienille lapsille suunnattuja, vaikeiden kokemusten käsittelyä tukevia kuvitettuja kirjoja, joissa arkirealismi ja satumaailma yhdistyvät luontevasti. Vaikeita kokemuksia käsittelevistä täsmäsaduista löytyy usein yhtäläisyyksiä ylätason teemoissa: perheen merkitys, menetykset ja niistä selviytyminen korostuvat. Tutkimusaineistossani näkyy arabiankieliselle lastenkirjallisuudelle tyypillinen perhekeskeisyys, jolloin perhe muodostaa sekä tarinan viitekehyksen että narratiivin toimijan. Analysoimissani täsmäsaduissa päähenkilöinä ovat lapsihahmot, joihin leikki-ikäisten ja hieman vanhempienkin lasten lienee helppo samastua. Tarinoiden nykyhetkestä puuttuva leikki korostaa tilanteen poikkeuksellisuutta. Jokaisessa kertomuksessa tuodaan kuitenkin esiin lasten värikäs mielikuvitus. Lapset eivät jää tarinoissa passiivisiksi vaan ilmaisevat tunteitaan ja tahtoaan. Päähenkilöiden ohella keskeisiksi analyysiyksiköiksi nousevat toimintaympäristö, tarinoiden aikuiset ja tulevaisuus. Täsmäsatu on parhaimmillaan tärkeä väline, joka auttaa lasta ymmärtämään monimutkaisia, pelottaviakin, omaan elämään vaikuttavia ilmiöitä ja sanoittamaan niihin liittyviä tunteita. Samalla tarinan tulisi antaa toivoa, että asiat vielä muuttuvat paremmiksi. Yhtäältä jokainen analysoimani kertomus tarjoaa kohdeyleisönä olevalle lapselle samastumiskohteen ja sitä kautta mahdollisesti tukea omien olosuhteiden käsittelyyn. Toisaalta kirjoissa tulevaisuudentoivo kiinnitetään mahdollisuuteen palata entisenlaiseen elämään, minkä vuoksi tarinat eivät sellaisinaan nähdäkseni nyky-Syyrian kontekstissa toimi relevanttina peilipintana. Lisäksi teosten Huomenna ja Näetkö?! fragmentaarisuus ja yllättävä siirtymä päähenkilöä hämmentäneestä tilanteesta realistiseen sodan kuvaukseen edellyttää näitä kirjoja lukevalta aikuiselta tarinan täydentämistä omin sanoin. Kun teltta lensi on kielellisesti ja henkilökuvauksiltaan monipuolisempi ja juoneltaan yhtenäinen.