Browsing by Author "Kuusela, Pinja"

Vuorovaikutuksessa syntyy ajoittain kasvoja uhkaavia, nolostuttavia tilanteita. Tutkielmassa analysoidaan keskusteluntutkimuksen näkökulmasta kasvouhan olemusta ja seurauksia kerrontatilanteissa. Lähtökohtana pidetään sitä, että kertomuksen on oltava kerrottava eli merkityksellinen. Lisäksi vastaanottajien on osoitettava kiinnostusta sitä kohtaan. Hypoteesina tutkielmassa on, että jos kertoja ei kuitenkaan saa kylliksi ja oikeanlaista palautetta ja myötäelämistä, syntyy kasvouhkatilanne, joka vaarantaa keskustelun sujuvuuden ja keskustelijoiden välisen vuorovaikutuksen. Tällöin kertoja alkaa muokata kerrontaansa joko vahvistavin tai heikentävin intensiteetti-ilmauksin. Preferoituna lopputuloksena vastaanottajat alkavat osallistua aktiivisemmin kerrontaan, ja kaikkien kasvoja uhkaava tilanne laukeaa. Tutkimuskysymys jakautuu seuraaviin osakysymyksiin: Mitä kasvouhka kerrontatilanteessa on ja miten se syntyy? Millaisia ovat oikean- ja vääränlaiset palautteet? Mitä tapahtuu palautteen puutteesta ja vuoronvaihto-ongelmista kertovan pitkän hiljaisuuden jälkeen? Miksi intensifioijana on välillä kertoja, välillä vastaanottaja? Keskustelunanalyyttiseen metodiin ja sen käsitteistöön yhdistetään sosiologiaa (kasvot ja kasvouhka) ja syntaksia (intensiteettisanat). Videoiduista kasvokkaiskeskusteluista koostuva aineisto jakautuu kolmeen tunnin mittaiseen osa-aineistoon, joista käytetään informanttien mukaan nimiä Ystävät, Sisaret ja Työryhmä. Tutkimuksen aikana kiinnitettiin huomiota taukoihin ja mahdollisesta kasvouhasta kertoviin vuoronvaihdon ongelmiin. Tämän jälkeen etsittiin kasvouhkatilanteista intensifikaatiota ja analysoitiin mm. intensifioinnin vaikutusta kasvouhan poistumiseen. Aineistot ovat keskenään hyvin erilaisia. Tarkasteltavaa ilmiötä esiintyy eniten Ystävissä, vähiten Työryhmässä. Analyysissa tulee esiin, että useissa tapauksissa riittämätön responssi aiheuttaa intensifikaation. Intensifikaatiota havaitaan kuitenkin myös muunlaisissa kasvouhkaa sisältävissä kerrontatilanteissa. Näihin muihin luokitellaan tutkielmassa mm. erimielisyyden välttäminen, kerrottavuudella leikittely, itsekorjaus ja vastaanottajan intensifikaatio. Analyysi osoittaa, että etenkin arkikeskustelussa intensifikaatiolla on kasvoja suojeleva tehtävä. Tutkielma esittelee uutta tietoa kerrottavuudesta, affiliaatiosta ja hiljaisuudesta ja vertaa eri tieteenaloilta peräisin olevia kasvojen ja preferenssijäsennyksen käsitteitä toisiinsa.