Tässä sosiolingvistisessä tutkimuksessa tarkastellaan karjalaisten kielellistä assimilaatiota kahden alueen näkökulmasta. Sen lähtökohtana toimivat vuosina 2011 ja 2018 tehdyt aineistonkeruumatkat Säämäjärvelle sekä Rameškan piiriin ja niiden myötä saatu laaja aineisto haastattelujen ja kyselylomakkeiden muodossa. Kuten tiedetään, karjalan kielen puhujien lukumäärä on vähentynyt viime vuosisadan aikana huomattavasti, joten tutkielman tarkoituksena on analysoida, missä määrin karjalan kieltä käytetään nykyään, ja kuinka paljon kielitilanne on muuttunut ajan myötä Karjalan tasavallassa ja Tverin alueella. Erityistä huomiota kiinnitetään eri sukupolviin, heidän kielitaitoonsa sekä karjalan ja venäjän kielten käyttöönsä. Tarkastelun kohteena on myös informanttien suhtautuminen karjalan kieleen ja sen tulevaisuuden näkymiin sekä mahdollisten erojen todentaminen Karjalan tasavallan ja Tverin alueen haastateltavien välillä. Tutkielman teoreettisena materiaalina on käytetty tieteellisiä pääosin sosiolingvistisiä tutkimuksia ja historiallisia teoksia. Pro gradun tärkeimmän lähdeaineiston muodostavat kenttätyömatkoilta saadut säämäjärvelästen (34) ja Tverin karjalaisten (47) haastattelut, heidän täyttämät kyselylomakkeet sekä matkojen aikana harjoittama havainnoitava toiminta. Kerätyn materiaalin perusteella on laadittu deskriptiivisia taulukkoja, jotka tulivat tutkimuksessa perusteellisesti analysoiduksi. Tutkimuksesta käy ilmi, että karjalan kielen nykytilanne näyttää varsin synkältä ja kriittiseltä. Kielenvaihto on alkanut 1960–1970-luvuilla ja on edennyt niin, että nykypäivänä vain iäkkäämpi sukupolvi puhuu kyseistä vähemmistökieltä. Keski-ikäiset ymmärtävät karjalaa, mutteivät välttämättä enää puhu sitä, nuorten kielitaito taas parhaimmillaankin on hyvin passiivista. Kielen välittyminen perheissä on katkennut ja sen käyttö on vähentynyt olemattomiin useiden tekijöiden vuoksi. Siihen ovat vaikuttaneet Neuvostoliiton silloiset poliittiset ja demograafiset muutokset, karjalan kielen puuttuminen koulun opetustarjonnasta ja sen vakiintuminen kirjakieleksi vasta 1980-luvun lopussa. Kielenvaihto on tapahtunut myös osittain luonnollisesti, karjalaiset ovat luopuneet karjalan kielestä oma-aloitteisesti muun muassa siirtymällä puhumaan ympärillä käyttämää enemmistön kieltä tai solmimalla avioliittoja venäläisten kanssa. Etnisten karjalaisten asenteet karjalan kieltä kohtaan vaikuttavat ristiriitaisiltä, sillä kieli koetaan yhä kauniiksi ja omaksi, mutta nykymaailmaan jo osittain hyödyttömäksi. Moni ymmärtää, että kielen säilyttämisen kannalta on ryhdyttävä viimein toimiin, muuten karjala jää historiaan.