Browsing by Author "Laine, Camilla"

Tutkielmassa tarkastellaan monikollisen kategoriailmauksen jumalanlapset käyttöä vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suviseurapuheissa. Tavoitteena on selvittää, millä tavalla kategoriailmausta jumalanlapset kuvaillaan seurapuheissa sekä miten ja minkälaisissa puheen kohdissa termiä käytetään. Tarkasteltavina ovat erityisesti monikon 1., 2. ja 3. persoonan persoonapronominit sekä puhuttelulisäys rakkaat yhdessä ilmaisun jumalanlapset kanssa. Aineisto koostuu yhteensä 19 seurapuheesta, jotka on äänitetty Porin suviseuroissa vuonna 2017. Tutkimusmetodina käytetään diskurssintutkimusta. Analyysissa käy ilmi, että nominatiivimuotoista me jumalanlapset käytetään erityisesti, kun kuvaillaan kategorisointia jumalanlapset. Kuvauksissa nousee esiin jumalanlasten heikkous ja tarve evankeliumille. Ilmausta me jumalanlapsina käytetään, kun kuvataan jumalanlapsia toimijoina ja kokijoina sekä ilmaistaan kausaalisuutta eli selitetään toimintaa sillä, että ollaan jumalanlapsia. Ominaista on henkilökohtaisista kokemuksista puhuminen ”meidän” kokemuksina sekä samanmielisyyden odottaminen kuulijoilta. Genetiivimuotoinen meidän jumalanlasten esiintyy nesessiivirakenteissa, joissa suositellaan tai velvoitetaan jumalanlapsia toimimaan tietyllä tavalla. Allatiivia puolestaan käytetään, kun kerrotaan Jumalan tai Jeesuksen kohdistavan tekonsa tai sanansa meille jumalanlapsille. Ilmaisua rakkaat jumalanlapset käytetään, kun rohkaistaan jumalanlapsia uskomaan tai annetaan ohjeita ja neuvoja. Monikon 2. persoonan persoonapronominia te käytetään yhdessä ilmauksen jumalanlapset kanssa, kun puhutaan uskomisen ilosta ja kiitollisuuden aiheista. Ilmaisua te rakkaat jumalanlapset puolestaan käytetään, kun puhutaan jumalanlasten uskon ymmärtämisestä. Täsmentämätöntä monikollista jumalanlapset käytetään kuvailtaessa jumalanlasten toimintaa ja annettaessa ohjeita toiminnasta. Ilmausta ne jumalanlapset käytetään viittaamassa paitsi nykyhetken, myös Raamatun ajan jumalanlapsiin.