Browsing by Author "Laine, Tommi"

Tarkastelen tutkielmassani kahta Shakespearen tunnettua näytelmää tilan ja paikan tutkimuksen näkökulmasta, ja täydennän sitä ekokriittisellä teorialla. Tutkin, kuinka patriarkaaliset hahmot näytelmissä Kuningas Lear ja Talvinen tarina ovat luoneet omat patriarkaaliset tilansa, jotka ilmenevät sekä fyysisinä että päänsisäisinä muureina, portteina, häkkeinä ja lukkoina. Näiden tilaa rajoittavien elementtien tehtävänä on hallita näytelmien muiden hahmojen tiloja esimerkiksi vangitsemalla tai karkoittamalla nämä pois patriarkaalisesta tilasta. Nämä karkoitetut hahmot hakevat usein suojapaikkaa luonnosta, kaukana sortavista muureista, ja löytävät sieltä uuden, luonnollisemman tavan elää ilman tilallisia rajoitteita. Kuningas Learin tragediassa nämä kaksi tilaa, patriarkaalinen ja luonnollinen, eivät koskaan kohtaa, mutta Talvisen tarinan romanssissa ne yhdistyvät näytelmän lopussa, kun patriarkka suostuu ottamaan vastaan vaikutteita muuriensa ulkopuolelta. Teoriani pohjana on humanististen tieteiden tilallinen käänne, jonka myötä kirjallisuudentutkijat ovat kiinnittäneet enemmän huomiota tilojen ja paikkojen ilmentymiin teksteissä. Perustan tutkimukseni ranskalaisen filosofin Henri Lefebvren ajatukseen siitä, kuinka tilat ovat sosiaalisesti luotuja, eivätkä ne ole vain ns. tyhjiä säiliöitä. Ihmiset luovat tiloja, ja täten perustelen käyttämäni termin patriarchal space, joka on voimasuhteeseen perustuva tila. Myös Lefebvre asettaa vastakkain sosiaalisen ja luonnollisen tilan (natural space), ja tämä kahtiajako vastaa karkeasti omaa jaotteluani. Täydennän luonnollisen tilan tutkimusta ekokriittisellä ja ekofeministisellä teorialla, ja tutkin esimerkiksi, kuinka patriarkkojen ajatusmallit heijastavat äärimmäistä luonnonpelkoa, jota Simon C. Estok kutsuu ekofobiaksi. Tutkielmani kuuluu ensimmäisiin tilan ja paikan tutkimuksen, ekokritiikin, ja Shakespearen yhdistäviin tutkimuksiin. Se toivottavasti avaa keskustelua tämän yhdistelmän mahdollisuuksista. Tuloksistani päätellen väittäisin, että diskurssi voimankäytön ja luonnon suhteista on ajankohtaista ja tärkeää huolimatta siitä, että lähdeteksteinä on renessanssiajan draamaa. Shakespearen patriarkkojen ajatusmallit heijastavat nykyelämässämme ilmeneviä suhtautumistapoja voimankäyttöön ja luontoon. Välinpitämättömyys ilmastonmuutoksesta on yksi esimerkki ihmisen luomasta sosiaalisesta muurista, jolla hän pitää luonnon loitollaan, niin kuin Shakespearen äärimmäiset tapaukset osoittavat.