Browsing by Author "Laitinen, Janne"

Tutkielmalla on kaksi tavoitetta. Siinä pyritään selvittämään, minkälaisissa tekstuaalisissa yhteyksissä rakennusalan työohjeissa perustellaan annettuja ohjeita koska- tai sillä-konjunktiolla kytketyin jälkiasemaisin adverbiaalilausein. Lisäksi tavoitteena on selvittää, minkälaisia merkityseroja koska- ja sillä-konjunktioilla on ohjetekstissä ja toisaalta kirjoitetussa yleiskielessä. Tutkielman teoreettiset lähtökohdat ovat kognitiivisessa kielitieteessä ja tekstien vuorovaikutteisuuden tutkimuksessa. Tutkielma on kaksiosainen ja konjunktioiden merkityseroja analysoidaan kahdessa eri aineistossa. Ensisijaisesti tarkastellaan Rakentamisen tuotantotiedostojen (Ratu) työmenetelmäkuvauksia. Tutkielmassa luokitellaan ne yhdyslauseiden ja laajempien tekstinosein välille rakentuvat semanttiset ja pragmaattiset suhteet, joiden yhteydessä koska- ja sillä-konjunktiollisia adverbiaalilauseita työmenetelmäohjeissa esiintyy. Konjunktioiden merkityseroja lähestytään tarkastelemalla niitä tekstuaalisia piirteitä, jotka esiintyvät säännöllisesti jommankumman konjunktion yhteydessä. Tarkasteltavia piirteitä ovat leksikaaliset ja modaaliset elementit sekä ne diskurssitason elementit, joiden yhteydessä konjunktioiden merkityserot korostuvat. Konjunktioiden merkityserojen osoitetaan ohjetekstissä liittyvän perusteltavien direktiivien ehdottomuuteen. Koska-konjunktiolla kytketään usein perusteluja direktiiveihin, jotka ovat sisällöltään absoluuttisia tai kyseenalaistamattomia. Sillä-konjunktiota edeltäviin direktiiveihin liittyy usein suhteellisia ilmauksia ja vähemmän ehdotonta neuvomaisuutta. Toisena aineistona on kirjoitetun yleiskielen yhdyslauseita, joissa koska- ja sillä-lauseet esiintyvät jälkiasemaisina. Aineistoa lähestytään aiemman tutkimuskirjallisuuden ja niiden semanttisten ja syntaktisten erojen pohjalta, joita koska- ja sillä-konjunktioilla on osoitettu olevan. Merkityseroja tarkennetaan analysoimalla konjunktioiden käyttöä erilaisten modaalisten lausetyyppien yhteydessä. Näkökulma on tekstin vuorovaikutteisuudessa; konjunktioiden merkityseroja ei analysoida moniäänisissä teksteissä. Yleiskielisessä aineistossa imperatiivi- ja interrogatiivilauseita perustelevat koska-adverbiaalilauseet kytkeytyvät tiiviimmin päälauseessa esitettyihin sisältöihin, kun sillä-konjunktiolla kytketyt lauseet asettuvat intersubjektiiviselle tasolle ja perustelevat päälauseen esittämistä puheaktina. Deklaratiivilauseiden analysoitavia piirteitä ovat evaluointina ilmenevä modaalisuus ja tekstinosien välisenä konsessiivisuutena todentuva odotuksenvastaisuus. Tarkastelu osoittaa, että sillä-konjunktio kytkee perusteluita usein lauseisiin, joissa on evaluoivia ilmauksia tai jotka ovat kontekstissaan odotuksenvastaisia. Sillä-konjunktiollisten lauseiden tehtävä on taivutella vastaanottaja omaksumaan sama näkökulma päälauseessa kuvattuun asiaintilaan kuin puhujalla on. Päätelminä esitetään konjunktioiden merkityserojen rakentuvan molemmissa tekstilajeissa samankaltaisen työnjaon varaan. Sillä-adverbiaalilauseet kytkevät lauseita intersubjektiivisella tasolla. Niiden funktio on argumentatiivinen ja vastaanottajaa suostutteleva. Koska-konjuntio kytkee perusteluja sisällön tasolla lauseisiin, jotka usein ovat tekstin osapuolten jakamassa maailmankuvassa kiistattomia. Tutkielma nostaa esiin monia jatkotutkimusnäkymiä, joista yksi on konjunktiovalinnan suhde subjektiivisuuden asteeseen moniäänisissä teksteissä.