Browsing by Author "Laitinen, Santeri"

Tutkin Pro Gradu –työssäni vokaalinjälkeisen /r/:n lausumisen yleistymistä bostonilaisten poliitikkojen puheessa 1960-luvulta 2010-luvulle. Aineistoni koostuu kuuden eri miespoliitikon puheista ja esiintymisistä käsittäen noin 40–50 minuuttia puhetta per henkilö. Näytteet ovat pääosin vaaliväittelyistä, haastatteluista sekä erilaisissa tilaisuuksissa pidetyistä puheista. Ne on koottu siten, että ne edustaisivat mahdollisimman laajasti sekä spontaania että valmisteltua poliittista puhetta eri aikakausina. Koehenkilöiksi on valittu eri ikäluokkia edustavat John F. Kennedy, hänen veljensä, Edward Kennedy, heidän veljenpoikansa Joseph Kennedy III, Bostonin pormestarina vuosina 1984–93 toiminut Raymond Flynn, Bostonin nykyinen pormestari Martin Walshista, sekä senaattori Michael Capuano. Edellytyksenä valinnoille oli, että henkilöt olisivat syntyneet ja viettäneet suurimman osan elämästään Bostonin alueella, olisivat korkeasti koulutettuja, politiikassa toimivia tai toimineita sekä samaa etnistä ryhmää edustavia miehiä. Tutkimuskysymys pohjautuu Patricia Irwinin ja Naomi Nagyn (2007) tutkimukseen, joka paljastaa, että Bostonin alueen nuoriso on hylkäämässä perinteisen lausumistavan, jossa /r/-äännettä ei lausuta, ja omaksumassa muualla USA:ssa yleisesti esiintyvän vokaalinjälkeisen /r/:n lausumisen. /r/-äänteen lausumisen yleistymisen lisäksi tutkin myös, onko spontaani puhe ja keskustelu ’ärrättömämpää’ kuin ennalta kirjoitettu ja harjoiteltu puhe. Näiden lisäksi tutkin, lausuvatko koehenkilöt /r/:n sellaisissa kohdissa sanaa, mihin se ei perinteisesti kuulu. Esimerkiksi lausuvatko he sanan Cuba niin, että se kuulostaa kuin he sanoisivat Cubar. Tutkin myös puheen spontaanisuuden vaikutusta ilmiön esiintymiseen. Tutkimus suoritettiin kokoamalla näytteistä sanalistat ja laskemalla niissä tapahtuvat /r/:n lausumiset sekä poisjätöt. Näistä laskettiin prosenttimäärät jokaisen näytteen kohdalle. Tämän jälkeen näytteistä eroteltiin kohdat, joissa oli joko valmisteltua tai spontaania puhetta. Näiden aikana tapahtuvista /r/:n lausumisista ja poisjätöistä laskettiin omat lukunsa ja prosenttimääränsä yhteissummana jokaiselle henkilölle erikseen. ’Loisäänne /r/:t’ laskettiin ja ilmoitettiin omina lukuinaan, jonka jälkeen katsottiin kuinka moni niistä tapahtui spontaanin ja kuinka moni valmistellun puheen aikana. Tutkimuksesta ilmenee, ettei vokaalinjälkeisen /r/:n lausuminen ole suoraan verrannollinen puhujan ikään. Eniten sitä käyttivät puheessaan tutkimuksen nuorin koehenkilö Joseph Kennedy III mutta myös hänen isoenonsa Edward Kennedy. Heidän välilleen ikäjärjestyksessä sijoittuneet Raymond Flynn, Michael Capuano ja Martin Walsh lausuivat vokaalinjälkeistä /r/:ää suunnilleen yhtä paljon kuin tutkimuksen vanhin koehenkilö John F. Kennedy. Valmistellun ja spontaanin puheen välillä ei vaikuta olevan suuria eroja, vaikkakin valmistellussa puheessa näyttäisi keskimäärin esiintyvän hieman enemmän vokaalinjälkeisen /r/:n lausumista. Niin sanottuna loisäänteenä esiintyvää /r/:ää esiintyy keskimäärin enemmän spontaanissa puheessa, vaikkakin Raymond Flynnin kohdalla tilanne on päinvastainen. Sen esiintyvyys kuitenkin harvenee mitä lähemmäksi nykyhetkeä tullaan. Loisäänteenä toimivan /r/:n esiintyvyyteen vaikuttaa myös hyvin vahvasti vokaalinjälkeisen /r/:n lausumisen määrä: Mitä enemmän vokaalinjälkeistä /r/:ää lausutaan, sitä vähemmän loisäänteenä tapahtuvaa /r/:ää esiintyy puheessa.