Browsing by Author "Lampela, Heini-Liisa"

Kielikylpyopetuksella on suuria etuja sekä yksilöllisellä että yhteiskunnallisella tasolla. Kielikylpy tarjoaa yksilölle toisen kielen oppimisen lisäksi sekä sosiaalisia että kognitiivisia valmiuksia ja lisää solidaarisuutta globalisoituneessa maailmassamme. Kielikylpyohjelman kysyntä Helsingissä on suurempi suhteessa sen tarjontaan johtuen oletettavasti pätevien kielikylpyopettajien puutteesta. Tällä hetkellä vain yksi yliopisto, Åbo Akademi, tarjoaa kielikylpyopetuksen koulutusohjelman, ja suuri osa valmistuneista kielikylpyopettajista päätyy suomenkielisiksi luokanopettajiksi. Kielikylpyä on suurimmaksi osaksi tutkittu lingvistisestä näkökulmasta, kun taas pedagogisia tekijöitä ei ole otettu samoissa määrin tutkimuksissa huomioon. Tämä tutkimus selvittää Helsingin kielikylpyopettajien taustoja ja heidän pätevyyttään kielikylpyopettajina. Helsingissä on eniten kouluja, jotka tarjoavat kielikylpyopetusta Suomessa, minkä takia päätin tutkia kielikylpyopettajia juuri Helsingin alueella. Lisäksi kielikylvyn kysyntä on suurinta Helsingissä verrattuna muuhun Suomeen. Tutkimus selvittää muun muassa, kuinka kielikylpyopettajat ylläpitävät ruotsin kieltä työn ulkopuolella, mikä koulutus heillä on kyseisellä hetkellä, millaisia asenteita ja motivaatioita heillä on kielikylpyopetusta kohtaan ja mitä he itse ovat mieltä pätevyydestään kielikylpyopettajina. Mitkä tekijät vaikuttavat mahdolliseen pätevien kielikylpyopettajien puutteeseen? Tutkimuksen aineistona on 14 helsinkiläisen kielikylpyopettajan täyttämää kyselylomaketta. Opettajista neljä toimii yläkoulun- ja 10 alakoulun opettajana. Aineisto on analysoitu sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Tutkimuksen tarkoituksena on antaa suuntaa antava kuva Helsingin kielikylpyopettajien pätevyydestä, ja mahdollisesti herättää keskustelua kielikylpyopetuksesta sekä sen tasosta. Tutkimuksessa käy ilmi että yli puolet vastaajista pitävät suomea äidinkielenään, ja vain neljä kokevat, että heidän ruotsin kielen taitonsa on vahvempi kuin suomen. Kuitenkin suurin osa tutkimuksen kielikylpyopettajista on sitä mieltä, että heidän ruotsin kielen taitonsa ovat erinomaiset, ja vain yksi opettaja koki ruotsin kielen taitonsa tyydyttäviksi. Kielikylpyopettajat ylläpitävät ruotsin kielen taitoaan työn ulkopuolella suhteellisen aktiivisesti, ja suurimmalla osalla opettajista on 6–10 vuoden työkokemus kielikylpyopetuksesta. Yksikään kielikylpyopettajista ei toivonut olevansa pätevämpi, vaan jokainen piti itseään joko todella pätevänä tai vähintään pätevänä. Kuitenkin suurin osa opettajista oli sitä mieltä, että tarvittaisiin enemmän päteviä kielikylpyopettajia, ja että kielikylpyopettajien koulutus on puutteellinen. Lisäksi puolet opettajista toivoi lisää jatkokoulutusta, erityisesti kielikylpyopettajille suunnattua. Suurin osa opettajista on koulutuksiltaan luokanopettajia, ja vain yksi 14 opettajasta on käynyt kielikylpyopettajan koulutuksen. Lisäksi enemmistö oli sitä mieltä, että he tarvitsisivat työssään sellaisia valmiuksia, joita he eivät ole koulutuksensa kautta saaneet. Jos kysyntää kielikylpyopetukselle riittää, mutta päteviä kielikylpyopettajia on liian vähän, miksi koulutusta kielikylpyopettajille ei voisi lisätä? Pätevien kielikylpyopettajien puute voi tehdä kielikylpyopetuksen tasosta hyvinkin epävakaan.