Browsing by Author "Määttänen, Varpu"

Tutkielmani aiheena ovat seksivälineet suomalaisissa naistenlehdissä. Tavoitteenani on ollut muodostaa kokonaiskuva siitä, miten naistenlehdissä kirjoitetaan seksivälineistä ja pohtia, millaisia normeja ja marginaalisuuksia välineitä käsittelevissä jutuissa tuotetaan. Olen kysynyt, miten naistenlehdissä seksivälineiden käytöstä tehdään kunniallista ja oikeutetaan sopimattoman ja sopivaisen väliin jäävälle alueelle sijoittuvasta aiheesta kirjoittamista. Millaisia seurauksia käytetyillä diskursiivisilla strategioilla on ja millaisiin käsityksiin sukupuolesta ja seksuaalisuudesta ne ovat yhteydessä? Olisiko naistenlehtien seksivälineviittauksista löydettävissä normeja haastavaa queeria, pervoa potentiaalia? Aineistoni on vuosilta 2005 2010 viidestä suomalaisesta naistenlehdestä: Cosmopolitanista, ET-lehdestä, Kodin Kuvalehdestä, Me Naisista ja Trendistä. Olen valinnut lehdistä analysoitavakseni 44 seksivälineitä käsittelevää juttua. Teoreettinen viitekehykseni on queer-teoria ja analyysimetodini kriittinen diskurssianalyysi. Olen keskittynyt pääasiassa tekstin analyysiin, mutta pyrkinyt huomioimaan myös kuvituksen vaikutuksen kokonaisuuteen. Naistenlehtien jutuissa seksivälineistä viitataan toistuvasti parisuhteeseen ja seksuaaliterveyteen ja niiden kautta todistetaan seksivälineiden käytön normaaliutta. Lehdet kuitenkin myös ottavat ilmiöön etäisyyttä huumorin ja lääketieteellisen diskurssin avulla. Seksuaaliterveys näyttäytyy kykynä nauttia seksistä, ensisijassa miehen ja naisen välisestä yhdynnästä. Normaaliuden ulkopuolelle jää sellainen seksivälineiden käyttö, joka haastaa parisuhdenormia ja yhdyntäkeskeistä kuvaa seksistä. Naisten masturbointi seksivälineiden avulla voidaan esittää harjoitteluna yhdyntää varten ja siten oikeutettuna, mutta miesten seksivälineiden käyttö yksin esitetään negatiivisessa valossa. Naisten seksuaalisuus esitetään passiivisena ja nautinto paikannetaan naisen ruumiiseen, miesten seksuaalisuus taas esitetään aktiivisena ja suorituskeskeisenä. Aineistoni haastaa ajatusta, että seksuaalisuuden tulo yleisemmäksi julkiseksi puheenaiheeksi olisi merkittävästi murtanut seksuaalinormeja. Sen sijaan julkinen keskustelu seksuaalisuudesta tarjoaa niissä tilaa, jossa normeja voidaan toistaa ja vahvistaa. Toisaalta terveysviittausten keskittyminen seksuaalisen elämän ongelmiin paljastaa sen, että seksuaalinormeja on lähtökohtaisesti mahdoton täydellisesti tavoittaa. Tähän voi ajatella sisältyvän queeria potentiaalia.