Browsing by Author "Mäkelä, Taru"

Tutkimus selvittää musiikki-ikonologian ja organologian metodeja hyväksi käyttäen, millaisia muusikkojen ja soittimien kuvauksia roomalaisesta gladiaattoritaisteluita kuvaavasta kuvataiteesta löytyy, ja mitä ne voivat kertoa musiikin roolista gladiaattoritaisteluissa. Tutkimuksessa pohditaan siis, onko kuvataiteen esimerkeistä mahdollista vetää jonkinlaisia uusia johtopäätöksiä siitä, millaisia musiikillisia kokoonpanoja gladiaattoritaisteluiden yhteydessä yleensä käytettiin, millaisissa tilanteissa, ja miksi. Tutkimuksessa analysoidaan 18 roomalaisen kuvataiteen esimerkkiä, joissa gladiaattoritaisteluiden yhteydessä kuvataan muusikkoja soittimineen. Nämä esimerkit kattavat kaikki säilyneet, tunnetut kuvalliset esitykset muusikoista kyseisessä kontekstissa. Tutkimusaineistoon kuuluu mosaiikkeja, reliefejä, seinämaalauksia, graffiteja ja keramiikkaa sekä muita astioita. Muusikoiden kuvaukset gladiaattoritaisteluita kuvaavassa taiteessa ovat melko yleisiä, vaikka pelkkiä gladiaattoritaistelujen kuvauksia onkin säilynyt huomattavasti niiden muusikkokuvauksia enemmän. Kuvamateriaalin musiikki-ikonologinen analyysi luo gladiaattoritaistelujen musiikista monipuolisen kuvan – musiikilla on ollut paikkansa paitsi kisojen aloituskulkueessa, myös taistelujen aikana. Tutkimus vahvistaa myös käsitystä siitä, että musiikilla on ollut tärkeä tapahtumia korostava, ja taistelun käänteistä ilmoittava rooli. Vesiurut ja erilaiset torvet ovat olleet gladiaattoritaisteluiden yleisimpiä soittimia, mutta myös muita instrumentteja on käytetty. Gladiaattoritaisteluissa on käytetty luultavasti aiemmin oletettua laajemmin erilaisia soittimia, varsinkin taistelujen menetettyä pikkuhiljaa merkitystään hautajaismenoina. Tärkeää instrumenttivalinnoissa on ollut niiden kuuluvuus suurissa esiintymistiloissa, kuten amfiteattereissa, joiden suunnittelussa näkyvyyttä suosittiin akustisten ominaisuuksien kustannuksella. Muusikot pukeutuivat gladiaattoritaisteluissa lyhyeen tunikaan, jossa oli yleensä kaksi tumman väristä pystyraitaa. Yleensä heillä oli myös lyhyt viitta. Asut olivat usein yhteneväisiä muun kenttähenkilökunnan, kuten kenttätuomarien kanssa. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että muusikot kuuluivat amfiteatterin henkilökuntaan. Musiikilla on siis ollut vakituinen, merkittävä rooli amfiteatterin, ja sitä kautta gladiaattoritaistelujen, tapahtumissa. Gladiaattoritaistelujen muusikot olivat suurimmaksi osaksi miehiä, mutta ainakin vesiurkuja soittivat taisteluissa joskus myös naiset. Gladiaattoritaisteluissa käytettyjen muusikkojen määrä vaihteli runsaasti esimerkiksi vesiurkujen ja torven soittajan muodostamasta duosta suurempiin kokoonpanoihin. Palkattujen soittajien määrään vaikutti muun muassa kisojen järjestäjän varallisuus. Tutkimus vetää yhteen aiempaa tietoa gladiaattoritaistelujen muusikoista ja heidän kuvauksistaan roomalaisessa taiteessa sekä tuottaa uutta tietoa musiikki-ikonologisen ja organologisen, laajaa tutkimusmateriaalia käyttävän kuvataideanalyysin avulla. Tutkimus on luonteeltaan monitieteellinen käyttäen muun muassa musiikkitieteen ja klassillisen arkeologian aineksia.