Browsing by Author "Mäkelä, Tiina"

Tutkielma käsittelee kahdeksan nuoren porilaisen murteenkäyttöä lyhentymäilmiöiden kannalta. Tutkittavina ilmiöinä ovat sellaiset piirteet, jotka ovat aiemman tutkimuksen mukaan Porin murteelle tyypillisiä: rajageminaation puuttuminen, loppu-n:n kato sekä A:n loppuheitto. Sitä, missä määrin ja miten aineiston nuoret käyttävät näitä piirteitä, tarkastellaan sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti, lähinnä variaationtutkimuksen keinoin. Tutkielma etsii vastauksia paitsi siihen, kuinka paljon tutkittavat nykynuoret käyttävät Porin murretta, myös siihen, miten puhetilanne mahdollisesti vaikuttaa puhetapaan. Nuorten murteenkäyttöä verrataan myös lyhyesti vastauksiin, joita he antoivat kielitietoisuuskyselyyn, jossa kysyttiin, ajattelevatko he itse käyttävänsä murretta. Aineistona on kaksi videoitua sananselityspelitilannetta sekä nuorille pelin jälkeen teetetty kielitietoisuuskysely, joka toteutettiin lomakekyselynä. Pelitilanne aineistona on spontaani ja eroaa perinteisessä murteentutkimuksessa käytetystä haastatteluaineistosta. Se on tilanteena epämuodollinen, ja meneillään olevan toiminnan vuoksi aineistossa esiintyy sellaisia rakenteita, kuten imperatiivimuotoisia lauseita, jotka ovat haastattelutilanteelle epätyypillisiä. Tutkielma etenee murrepiirre kerrallaan esittelemällä ensin kunkin murrepiirteen ja tämän jälkeen sen, paljonko piirrettä aineistossa esiintyy missäkin muotoryhmässä ja puhujittain. Kvantitatiivista analyysia avataan analysoi-malla tapauskohtaisia esimerkkejä. Analyysi osoittaa, että Porin murteeseen liitetyt lyhentymäilmiöt kuuluvat tutkittavien nuorten puhetapaan spontaanissa puhetilanteessa: Nuorten puheessa ei ilmene rajageminaatiota, mutta loppu-n:n kato ja A:n loppuheittyminen ovat yleisiä. Kaikilla nuorilla on murteen mukaisia muotoja yli 60 %:ssa tapauksista, useimmissa jopa yli 80 %:ssa. Poikien puhe on jossain määrin tyttöjen puhetta murteellisempaa. Nuoret myös tiedostavat keskimäärin varsin hyvin käyttävänsä murretta. Sen lisäksi, että aineiston nuoret selkeästi käyttävät Porin murteelle tyypillisiä piirteitä, löytyy monille ei-murteellisille käyttötilanteille usein syy vuorovaikutustilanteesta tai jostakin pelitilanteessa vakiintuneesta raken-teesta. Ensin mainittua edustaa muun muassa kohosteisen yleiskielisen variantin valinta esimerkiksi huumorikäy-tössä, jälkimmäisiä puolestaan erityisesti sellaiset rakenteet kuten nominilauseke muv vuoro ( minun vuoroni ) ja yksikön 1. persoonan tietämättömyyden ilmaus em mää tiä ( en minä tiedä ), jotka toistuvat pelissä usein ja esiintyvät samanlaisina. Tutkielma kartoittaa jokseenkin vähäisesti tutkittua Porin murteen nykytilaa ja sivuaa samalla myös murretietoi-suutta. Se avaisi myös mahdollisuuksia jatkotutkimukseen: murteen tarkastelua voisi syventää muihinkin, kenties Porin murteelle perinteisesti epätyypillisempiin piirteisiin. Kiinnostavaa olisi myös esimerkiksi verrata, miten ei-syntyperäiset porilaiset käyttävät murretta tai mieltävät sitä käyttävänsä.