Browsing by Author "Mohney, Kirsi"

Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kirjallisuudentutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Kotimainen kirjallisuus Tekijä: Kirsi Mohney Työn nimi: Pinnalla ja pinnan alla: Kertojat Aino Kallaksen Surmaava Eros -trilogiassa Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Huhtikuu 2024 Sivumäärä: 40 Avainsanat: Aino Kallas, kertomuksentutkimus, kertomuksenteoria, kertoja Ohjaaja tai ohjaajat: Anna Hollsten Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tutkimukseni analysoi Aino Kallaksen Surmaava Eros -trilogian kertojia kertomuksenteorian näkökulmasta. Teoriapohjana olen käyttänyt James Phelanin retorista kertomuksenteoriaa. James Phelan on kertomuksenteoriassaan painottanut epäluotettavan kertojan osuutta implisiittisen tekijän ja implisiittisen lukijan välisessä vuorovaikutuksessa. Tutkielmani jakautuu kahteen osaan. Aluksi analysoin Kallaksen mieskertojia romaaneissa Barbara von Tisenhusen (1923) ja Reigin pappi (1926). Näitä mieskertojia yhdistävät pappisura, arkaainen narratiivinen kieli, tunteellisuus, sekä tarinan edetessä vahvistuva epäluotettavuus. Olen osoittanut, että Kallaksen mieskertojien epäluotettavuudella on oma tehtävänsä tarinoiden retoriikassa. Mieskertojien oletettu auktoriteetti murenee tarinan edetessä, ja trilogian kaksi ensimmäistä kertomusta välittää pappiskertojien epäluotettavuuden kautta miestiedon sijasta naistietoa. Trilogian viimeinen osa, Sudenmorsian (1928), on rakenteeltaan monitasoisempi kuin sitä edeltävät romaanit. Sudenmorsiamen kertoja on tarinan ulkopuolinen, näennäisesti kaikkitietävä kertoja. Olen osoittanut, miten myös tämä kertoja osoittautuu narratiivissaan ristiriitaiseksi ja tiedonvälityksessään epäluotettavaksi. Kuten trilogian kahdessa ensimmäisessä osassa, myös Sudenmorsiamessa kertojan epäluotettavuus viestii implisiittisen tekijän agendaa. Tutkin kertojan suhdetta romaanin päähenkilöön, tulkitsen kertojan narratiivisen otteen murentumista päähenkilön muodonmuutos episodeissa ja arvion päähenkilön ja kertojan alitajunnan mahdollista osuutta romaanin merkityksen muotoutumisessa.