Browsing by Author "Mountraki, Maria"

Tämä tutkimus on laadullinen sisällönanalyysi Indonesian uskonnonvapaustilanteesta. Sen tavoitteena on avata maan monimutkaista uskonnonvapaustilannetta, jossa vähemmistöjen ihmisoikeudet ovat uhattuina, vaikka maan perustuslaki on rakennettu kunnioittamaan uskonnonvapautta. Kiinnostukseni teemaan heräsi, kun olin Indonesiassa Kirkkojen maailmanneuvoston kansainvälisten asiain komission jäsenenä ja kuulin radikalisaation jyrkästä kasvusta. Indonesia on tuhansien saarien valtio, jossa eri uskontoryhmät ja kulttuurit ovat eläneet rinnakkain. Itsenäistymisen jälkeen 1949 Indonesiassa alkoi kausi, jolloin haluttiin yhdistää kansa ja syntyi perustuslakiin kirjattu ideologia, pancasila, jonka periaatteiden mukaan indonesialaiset elävät tänäkin päivänä. Viidestä periaatteesta ensimmäinen on usko Jumalaan. Indonesia on kuitenkin sekulaari valtio, jossa kuudella uskonnolla on laissa erityinen asema. Islam on uskonnoista suurin, ja maassa on maailman suurin islaminuskoinen väestö. Periaatteessa uskonto- ja väestöryhmät elävät harmoniassa, mutta on käynyt yhä selvemmäksi, että uskonnonvapaudella on rajansa. Vähemmistöjen tilanne on heikentynyt. Radikalisaatiolle on annettu enemmän tilaa, ja suvaitsemattomuus erilaisuutta kohtaan on lisääntynyt. Tilanne on monin puolin johtanut konflikteihin, joissa useimmiten uhreina ovat vähemmistön edustajat, kirkot ja enemmistöstä eroavat islamilaiset liikkeet. Indonesiassa on kaksi 2000-luvulla päivitettyä lakia, jumalanpilkka- ja uskonnollisen harmonian laki, jotka omalta osaltaan antavat tilaa tällaiselle käytökselle. Molemmat lait tukevat sunnimuslimienemmistöä. Tutkielman vertailu- sekä lähtökohtana on ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus. Tutkielma on koottu ensisijaisesti kansainvälisistä raporteista, mm. Yhdysvaltain kansainvälisen uskonnonvapauskomission raporteista. Toissijaisena aineistona on käytetty aiempaa akateemista kirjallisuutta poikkitieteellisesti eri akateemisilta aloilta. Tutkimus alkaa perehtymällä Indonesian historialliseen ja hallinnolliseen tilanteeseen ja uskonnon osaan siinä. Itse Analyysissä käsitellään erityisesti jumalanpilkkalakia ja sen käyttöä sekä uskonnollisen harmonian lakia ja sen vaikutuksia vähemmistöihin. Tutkimus vastaa siten kysymyksiin uskonnonvapauden tilasta Indonesiassa, siihen millainen rooli valtiolla sekä islamilla on suhteessa uskonnonvapauskysymyksiin sekä siihen, miten uskonnonvapauslait ja -tilanne vaikuttavat vähemmistöihin Indonesiassa. Tulokset osoittavat, että enemmistöllä on huomattavasti enemmän valtaa verrattuna vähemmistöihin ja että se myös käyttää valtaa oman uskonnollisen edun tavoittelemiseen. Tämä on johtanut siihen, että vähemmistöt ovat ajautuneet kapeammalle alueelle sekä suoranaisten hyökkäysten kohteeksi. Vähemmistöuskontojen edustajat ovat joutuneet maalittamisten kohteiksi, ja lakeja on käytetty heitä vastaan myös poliittisen pelin pelaamiseen. Vähemmistöuskontojen hengelliset tilat ovat olleet hyökkäysten kohteina eikä uusille tiloille ei ole annettu rakennuslupia. Uskonnonvapauden tila on kaventunut huomattavasti verrattuna itsenäistymisen jälkeiseen aikaan. Uskonnon kontrollointi lain voimin sekä käyttö poliittisena elementtinä on Indonesian tapauksessa epäonnistunut turvaamaan uskonnonvapauden kaikille.