Browsing by Author "Myllylä, Viivi"

Tutkielmani kohteina ovat Ray Bradburyn tieteisromaani Fahrenheit 451 ja hänen samalle aikakaudelle 1940- ja 1950-lukujen taitteeseen sijoittuvat novellinsa. Valitsemani teokset jakavat yhteisen temaattisen pohjan: sensuuri, massakulttuuri, kaupallistuminen ja etenkin viihdeteknologian luomat uhkakuvat ovat niiden esittämien dystooppisten yhteiskuntien hallitsevia piirteitä. Bradbury käytti novelleissa kehittämäänsä kuvastoa ja teemoja myöhemmin romaaninsa pohjana. Siksi myös teosten vertaileminen ja rinnakkainen analyysi ovat hyviä keinoja niiden teemojen ja laajempien visioiden tutkimiseen. Tutkimani teokset kuvastavat monella tapaa niiden kirjoittamisen ajankohtaa ja paikkaa. Jotta voisin tavoittaa kokonaisvaltaisen tulkinnan niiden sisällöstä, analysoin tutkielman toisessa luvussa teoksia niiden historiallisessa kontekstissa. Selvitän teosten suhdetta niin Joseph McCarthyn politiikkaan kuin ydinsodan pelkoon ja television yleistymiseen Yhdysvalloissa. Dystopiakirjallisuuden tavoitteena on yleensä kritisoida kirjailijan omaan yhteiskuntaan liittyviä ongelmia. Siksi historian raottaminen auttaa saavuttamaan tarkemman kuvan Bradburyn visioimasta dystooppisesta maailmasta. Tutkielman kolmas luku paneutuu teosten pääteemoihin ja aiheisiin. Näihin lasken ennen kaikkea kirjojen ja ihmisten välisen suhteen, sekä tuleen liittyvän symboliikan. Kirjat ja kirjallisuus ovat avainasemassa tutkimissani Bradburyn teoksissa. Keskiössä on ideoiden ilmentyminen osana materiaalista todellisuutta: kirja on tekijänsä kuva, jonka polttaminen on lopulta rinnastettavissa kirjailijan kuolemaan. Intertekstuaalisten viittausten avulla Bradbury luo vastakkainasettelun kuvittelemansa dystooppisen yhteiskunnan ja kirjallisuuden sisältämän merkityksellisyyden välille. Tämän vertailun kautta hän lopulta myös osoittaa, miksi kirjallisuus on välttämätöntä toimivan yhteiskunnan rakentamiseksi. Tuleen liittyvä symboliikka viestii sekin Bradburyn arvoja ja näkemystä yhteiskunnan rakenteesta ja sykleistä. Tuli edustaa teoksissa niin kylmää rationaalisuutta, tuhoa kuin yhteisön tuomaa lämpöä. Merkittäväksi nousee myös feenikslintuun liittyvä vertaus: maailma kulkee kukoistuksesta rappioon ja tuhon kautta toipumiseen. Kirjallisuus toimii ihmiskunnan muistina ja tarjoaa siten keinon irrottautua syklien kierrosta. Bradbury tarjoaa teoksissaan myös vastauksen luomaansa dystopiaan. Viimeisessä luvussa luon yleiskuvan tästä visiosta hyödyntäen myös tutkielmani aikaisempaa analyysia. Käsittelemäni teokset ovat tekijänsä vastaus omalle ajalleen, mutta lukija vertaa niitä ennen kaikkea omaan ympäristöönsä. Tutkielmani tarkoituksena onkin analysoida teoksia tavalla, joka toisaalta tavoittaa jotain kirjoitushetkensä maailmasta, mutta samalla myös tarjoaa materiaalia tulevien tulkintojen pohjaksi.