Browsing by Author "Närvänen, Noora"

Tässä tutkielmassa käsitellään vuonna 2015 kehitettyä Toisto-metodia, joka on ensisijaisesti turvapaikanhakijoiden suomen kielen opetukseen suunnattu kielen alkeisopetusmenetelmä. Kyseessä on puhekeskeinen metodi, joka perustuu havainnollistamiseen ja toistamiseen. Tavoitteena on selvittää, miten Toisto-metodissa ovat nähtävissä sen taustalla olevat funktionaalinen kielenopetustraditio ja konstruktiokielioppi, sekä tarkastella ja arvioida metodilla toteutettavan kielenopetuksen etuja ja haasteita. Tutkimuksessa kartoitetaan myös sitä, ketkä Toisto-metodia ovat käyttäneet ja millaisissa yhteyksissä. Tutkielmassa tarkastellaan kahdenlaista aineistoa. Ensimmäisen aineiston muodostavat Toisto-metodin opetusmateriaalit ja tarkemmin yksi opetustuokio, joka toimii esimerkkinä menetelmän keskeisistä periaatteista ja taustalla olevista kieli- ja opetusnäkemyksistä. Toinen aineisto puolestaan koostuu Toisto-metodia koskevista vastauksista, jotka on kerätty lomakekyselyllä metodia opetuksessa käyttäneiltä henkilöiltä vuoden 2016 marras–joulukuussa. Kyselyyn vastasi 54 informanttia. Tutkimusmenetelminä käytetään sekä laadullista että määrällistä analyysia. Tutkimus osoittaa, että Toisto-metodi heijastelee funktionaaliselle kielenopetukselle ominaisia käytänteitä, mikä ilmenee esimerkiksi oppijan omien tarpeiden huomioimisena ja kielen lähestymisenä sen konkreettisten käyttötilanteiden kautta. Lisäksi opetustuokioiden selkeä rakenne ja havainnollisuus mahdollistavat opetuksen toteuttamisen ilman yhteistä välikieltä. Alkeistasolla olevan kielen oppijan ymmärrys suomen kielen prosodiasta kehittyy kielellisten elementtien toistamisen kautta. Myös konstruktiokieliopin periaatteet ovat havaittavissa Toisto-metodin opetustuokioista, joissa oppijalle tarjotaan ja havainnollistetaan etukäteen rajattu määrä kielellisiä konstruktioita. Monet tuokioissa opeteltavista ilmauksista muodostavat kielellisiä rakennekehikkoja eli muotteja, joita oppijan on mahdollista omaksua ja hyödyntää myös tuokion ulkopuolisen sanaston haltuunotossa. Lomakekyselyaineistosta on havaittavissa, että suuri osa Toisto-metodin hyödyntäjistä on kielen tai opettamisen ammattilaisia, ja suurin osa on käyttänyt menetelmää juuri turvapaikanhakijoiden kielenopetuksessa. Menetelmään kuuluvia opetustuokioita on vedetty useilla paikkakunnilla ympäri Suomea. Vastaukset ilmentävät pääosin positiivista suhtautumista Toisto-metodiin ja sen toimivuuteen, mutta jotkut sen käytänteistä jakavat mielipiteitä. Eniten kritiikkiä vastaajien taholta saa opetustuokioon kuuluva puhuva sanakirja. Valtaosa vastaajista pitää sen käyttöä hankalana ja usein turhana. Lisäksi moni heistä painottaa kirjoitusharjoitusten tärkeyttä. Heterogeeninen ryhmä ja välikielen puuttuminen nähdään haastavana siitä huolimatta, että menetelmän on tarkoitus sopia juuri tällaiselle ryhmälle. Vastausten perusteella on pääteltävissä, että Toisto-metodi on tervetullut apu turvapaikanhakijoiden kielenopetuksen tueksi, mutta osa sen käytänteistä kaipaa uudelleen arviointia.