Browsing by Author "Narma, Tatjana"

Työssä tarkastellaan Leo Tolstoin lasten muistelmia lapsuuden kuvauksen näkökulmasta. Kirjallisuudentutkimuksen ohessa työssä avautuu myös näkökulmia historian- ja kulttuurintutkimukseen. Kuuluisan kirjailijan ja kreivin kaikki lapset syntyivät Jasnaja Poljanassa 1800-luvun toisella puoliskolla. He kuuluivat Venäjän sääty-yhteiskunnan viimeisiin aatelissukupolven edustajiin ennen lokakuun vallankumousta 1917. Tästä johtuen työssä tarkastellaan myös, millaisia aateliskasvatuksen periaatteita perhepiirissä silloin noudatettiin. Lapsuuden kuvausten kartoittamiseksi tietoa kerättiin neljään pääluokkaan: lapsuuden tapahtumat, jotka jäivät kirkkaasti mieleen; lastenhoitajien ja kotiopettajien rooli kasvatuksessa; leikit, harrastukset ja opiskelu; äidin ja isän rooli kasvatuksessa. Tutkimuksessa käytettiin laadullista tekstianalyysiä, jonka avulla tutkittiin lapsuuden kuvausten sisältöä. Samalla tutkittiin myös tekstin muotoa, koska tutkimusprosessin edetessä kävi ilmi, että sisältöä ja muotoa ei voi erottaa toisistaan, silloin kun työn tavoitteena on tutkia muistelmien keskeisiä ajatuksia lapsuudesta sekä luoda kokonaisnäkemys aiheesta. Tutkimusaineistona käytettiin Leo Tolstoin viiden pojan ja kahden tyttären muistelmateoksia. Ne ovat pituudeltaan muutamasta sivusta satoihin sivuihin. Kaikki seitsemän muistelmakirjailijaa palaavat lapsuuden muistoihinsa, jotta he voisivat välittää tuleville sukupolville mahdollisimman aidon kuvan isästään. Näin muistelmateokset saаvat omaelämäkertomuksen piirteitä. Lasten suhde isään on ollut rakkauden ja pelon värittämä. Vain nuorin lapsista Aleksandra luo ideaalikuvan isästään. Samalla hän luo negatiivisen kuvan äidistään, mitä muut lapset eivät tee. Analyysin avulla osoitettiin, että perheessä noudatettiin aateliskasvatuksen tärkeimpiä periaatteita, kuten kunniasanan ja omantunnon ehdotonta luotettavuutta, isän auktoriteettia sekä vaalittiin fyysistä kuntoa ja kestävyyttä. Tutkimuksesta voi tehdä sen johtopäätöksen, että lapsiin vaikutti voimakkaasti isän henkinen kriisi ja ajatusmaailman murros. Kotiopetus ja kodin ilmapiiri eivät vastanneet lasten yksilöllisiä tarpeita, eikä heidän luontaisia taipumuksiaan huomioitu riittävästi. Lapsista vain Tat’jana, Il’ja ja Lev kokivat tietyn osan lapsuudesta onnelliseksi. Tämän työn puitteissa kerätty runsas aineisto luo mahdollisuuksia monitieteelliselle jatkotutkimukselle. Eräs tutkimusaihe voisi olla, millainen oli aatelisperheisiin liittyvän muistelmakirjallisuuden antama lapsuudenkuva 1800-luvun jälkipuoliskon Venäjällä.