Browsing by Author "Nenye, Mari"

Tutkielma koskee lasten kokkikirjan käännöksessä tehtyjä pragmaattisia adaptaatioita. Tavoitteenani on selvittää, minkälaisia adaptaatioita aineistossa on tehty, ja mitä ne kertovat lasten kokkikirjojen tyypillisistä käännöshaasteista. Olen erityisen kiinnostunut siitä, miten kohdelukija on huomioitu käännöksessä, ja tutkin myös kuvien vaikutusta käännökseen. Tutkimusaineistona on englantilaisen Katharine Ibbsin vuonna 2004 julkaistu, esiteini-ikäisille lapsille suunnattu Children's Cookbook (Dorling Kindersley), ja sen samana vuonna ilmestynyt, Marita Suontaustan kääntämä Nuoren kokin keittokirja (WSOY). Pragmaattiset adaptaatiot koskevat tyypillisesti tekstin kulttuurisidonnaisia elementtejä, tai niiden tarkoituksena voi olla lähtötekstin ja käännöksen vastaanottajien taustatietoerojen tasoittaminen. Olen jakanut aineistosta keräämäni, n. 50 esimerkkiä seitsemään kategoriaan kääntäjän käyttämän adaptaation perusteella. Kategoriat Lisäykset, Poistot, Eksplikoinnit, Osittaiset käännökset, Kotoutukset, Korvaukset ja Järjestyksen muutokset pohjautuvat Andrew Chestermanin ja Inkeri Vehmas-Lehdon luokitteluihin. Kategorioiden sisällä olen jaotellut esimerkit alakategorioihin sen perusteella, mitä reseptin elementtiä adaptaatio koskee. Tutkimuksesta käy ilmi, että kääntäjä yleinen strategia on kotouttava ja muutoksia ohjanneet seikat liittyvät niin tyypillisiin keittokirjojen käännöshaasteisiin, jotka koskevat pitkälti eroja lähtö- ja kohdekulttuurin ja näiden konventioiden välillä, kuin myös kuvan ja tekstin väliseen suhteeseen, kohdetekstin lukijan oletettuun tietotasoon, tekstin tilarajoitteisiin ja kääntäjän omiin ruoanvalmistusta tai tekstin sujuvuutta koskeviin näkemyksiin. Aineiston pohjalta voi havaita, että kirjan suomentaja on useimmiten turvautunut lisäyksiin, kotoutuksiin ja korvauksiin, kun taas poistot, järjestyksen muutokset, eksplikoinnit ja osittaiset käännökset ovat aineistossa harvinaisia. Kääntäjän adaptaatioissa näkyy myös systemaattisuutta, sillä esim. raaka-aineiden kohdalla kääntäjä on aina tehnyt lisäyksen, kotoutuksen tai korvauksen, ja poistot tai osittaiset käännökset koskevat vain työohjeita ja reseptien kuvailuja. Tutkimus tukee etenkin Vehmas-Lehdon teoriaa, jonka mukaan suomentajan yleisimmät käyttämät adaptaatiot koskevat usein kulttuuri- ja konventioeroja tai eroja lähtötekstin ja käännöksen vastaanottajien oletetuissa taustatiedoissa, ja nämä ovat aineiston pohjalta adaptaatioiden tärkeimmät syyt. Tutkimus osoittaa myös, että lasten keittokirjallisuus aiheuttaa kääntäjälle samankaltaisia haasteita kuin aikuisille suunnatut kokkikirjat sen lisäksi, että kääntäjä on muokkauksissaan ottanut lapset kohdelukijoina erityisesti huomioon.