Browsing by Author "Nevalainen, Nora"

Tutkielmassa tarkastellaan Auta Antti! -podcastissa esiintyviä neuvovia imperatiivilauseita. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten podcast-puheen neuvovat imperatiivilauseet rakentuvat sekä millaisiin tehtäviin niitä käytetään. Tutkielman teoreettisena ja metodisena viitekehyksenä toimivat vuorovaikutuslingvistiikka ja keskustelunanalyysi. Tutkimus on kvalitatiivinen, joskin esimerkiksi myönteisten ja kielteisten imperatiivilauseiden suhteesta aineistossa tehdään kvantifioituja havaintoja. Tutkielman aineistona oli näyttelijä, käsikirjoittaja ja kirjailija Antti Holman luoman Auta Antti! -podcastin eli äänitallenneohjelman ensimmäinen tuotantokausi, joka koostuu kymmenestä podcast-jaksosta. Jokainen podcast-jakso sisältää useita kokonaisuuksia, joissa puhuja lukee ääneen kuulijan lähettämän neuvonpyynnön tai kysymyksen ja vastaa niihin neuvomisjaksolla. Aineiston imperatiivilause-esiintymät on poimittu yhteensä 33 neuvomisjaksosta. Neuvoviksi määriteltyjä imperatiivilauseita aineistossa on 188. Tutkielman esimerkkikatkelmat on litteroitu keskustelunanalyyttisten käytänteiden mukaisesti. Tutkimus osoittaa, että imperatiivilauseiden käyttö neuvomisen resurssina on podcast-puheessa yleistä ja ongelmatonta. Asynkronisen ja epätyypillisen vuorovaikutustilanteen luomat rajoitukset näkyvät kuitenkin siinä, miten lähes joka kuudes neuvova imperatiivilause esiintyy jos-alkuisen adverbiaalilauseen yhteydessä. Tutkimuksessa havaittiin, että neuvovissa imperatiivilauseissa esiintyy usein sävypartikkeleita nyt ja vaan. Nyt-partikkelin havaittiin olevan yhteydessä imperatiivilauseen vetoavuuteen ja puhujan intentioiden korostamiseen. Vaan-partikkelin käytön havaittiin liittyvän sallivan tai kannustavan sävyn tuomiseen sekä tapauksiin, joissa puhuja lainaa rakenteita alkuperäisestä neuvonpyynnöstä. Neuvovien imperatiivilauseiden käyttöyhteyksiä tarkasteltaessa havaittiin niiden esiintyvän usein yhteyksissä, joissa puhuja lainaa kielenaineksia, tyypillisesti interrogatiivilauseita, alkuperäisestä neuvonpyynnöstä. Neuvovia imperatiivilauseita käytetään aineistossa myös tehokeinona, kun tarkoituksena on oletettavasti korostaa direktiivin velvoittavuutta. Myönteisten neuvovien imperatiivilauseiden osalta havaittiin niitä käytettävän sekä konkreettiseen toiminnanohjaukseen että mentaalisten prosessien ohjailuun. Jälkimmäinen kategoria lähestyy monelta osin toivotuksia ja kannustuksia, eikä vain yhden puhujan puheesta koostuva aineisto tarjoa aina mahdollisuutta käyttömerkitysten aukottomaan luokitteluun. Kielteisiä neuvovia imperatiivilauseita tarkasteltaessa erottui niin ikään kaksi kategoriaa: suorat toimintarajoitteet, jotka esiintyivät etenkin niitä lieventävien tai vaihtoehtoista toimintaa tarjoavien myöntömuotojen yhteydessä, sekä myöntömuotoja muistuttavat mentaalisten prosessien ohjaamiseen pyrkivät imperatiivilauseet. Tutkimus osoittaa kielteisiä imperatiivilauseita esiintyvän enemmän suhteessa myönteisiin aiempaan tutkimukseen verrattuna, minkä voi nähdä liittyvän epätyypilliseen vuorovaikutustilanteeseen – toisin kuin arkikeskustelussa, on neuvominen aineistossa aina oletettavasti preferoitua.