Browsing by Author "Niemelä, Jouko"

Siviilien ja sotilaiden suhde on Suomen sodan aikaan tärkeä. Syynä tähän on armeijan huolto, joka tiedetään Suomen sodassa olleen suurelta osin siviilien varassa, aivan kuin muissakin Napoleonin aikaisissa sodissa. Ruotsin armeijan huolto perustui makasiinijärjestelmään ja talonpojat oli velvoitettu osallistumaan huoltoon. Venäjän armeijan sotilaat oli jaettu ruokakunniksi eli artteleiksi, jotka ostivat osan ruoastaan omalta ruokahuolloltaan tai sotatoimialueen siviileiltä, joilta jouduttiin ruokaa myöskin ryöstämään. Keskeistä tässä tutkielmassa on venäläisten sotilaiden ja suomalaisten talonpoikien kohtaamiset Suomen sodan aikana Alavudella ja Töysässä sekä niiden seuraamukset. Ylipäällikkö Klingspor peräännyttää Suomen armeijan Etelä-Pohjanmaalle 14.3. mennessä vajaa kuukausi venäläisten 21.2. tekemästä hyökkäyksestä. Talonpojat nousevat siellä passiiviseen ja osittain aktiiviseenkin vastarintaan, kun venäläiset vaativat talonpojilta elintarvikkeita ja rehua yli heidän sietokykynsä. Suomalaiset ovat jo Oulun seudulla saakka, ennen kuin he onnistuvat kääntämään perääntymisen etenemiseksi takaisin Etelä-Pohjanmaalle venäläiset edellään. Alavuden ja Töysän seudusta tulee nyt sotatoimialuetta ja pysyy sellaisena Lapuan taistelun 14.7.1808 ja Kuortaneen Ruonan ja Salmen taisteluiden 1. - 2.9.1808 välisen ajan. Alavuden ja Töysän seudulla venäläisten ruokahuolto pettää, koska alueella ei ole elintarvikkeita ja huollon etelästä katkaisevat Suomen armeijan toimesta Ruovedelle lähetetyt vääpeli Rothin sissit. Tämä aiheuttaa osaltaan sen, että venäläiset ryöstävät lähes kaikki talot Alavudella ja Töysässä ja asukkaat siirtyvät metsien taakse piilopirteille. Punatauti myös leviää ja tappaa noin 10% väestöstä. Venäläiset jahtaavat talonpoikia piilopirteiltäkin ja siellä tapahtuu venäläisten sotilaiden surmaamisia. Rothin sissit lopettavat toimensa, kun ylipäällikkö Klingspor ei anna heille lisävoimia. Suomen armeija menestyi Alavuden, Ähtärin ja Virtain Herrasen taisteluissa, mutta niitä etelämmäksi se ei päässyt. Töysän talonpojatkin kahakoitsivat omin päin venäläisten kanssa. Venäläisten voitto Suomen armeijan vasemmassa sivustassa Karstulassa 21.8. saa Klingsporin peräännyttämään joukkonsa Kuortaneelle, jossa ne kärsivät ratkaisevat tappiot 1. - 2.9.1808. Tästä alkaa suomalaisten perääntyminen pohjoiseen ja siviilien ja sotilaiden yhteiselämä päättyy. Sota aiheuttaa Alavudella ja Töysässä tilojen 15 - 20 % autioitumisen ja valtavat irtaimistojen ja rakennusten menetykset, jotka näkyvät liitteinä olevissa sotavahinkokorvaushakemuksissa taloittain ja henkilöittäin. Korvauksia ei kuitenkaan saada. Tutkielmassa on myös taulukot Alavuden ja Töysän elintarvikkeiden ja rehujen pakkoluovutusvaatimuksista kevättalvella 1808, sotavahinkokorvaushakemuksista sekä punatautiin kuolleista. Tutkielman erityisiä lähteitä ovat 83 muistinvaraista kertomusta eli tarinaa Suomen sodasta Alavudelta ja Töysästä. Taisteluihin liittyviä kertomuksia on myös Ähtäristä ja Virroista. Näiden käyttö lienee tähän mennessä laajaperäisintä Suomem sodan tutkimuksissa. Nämä suulliset kertomukset on valtaosin kerännyt Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton sihteeri Väinö Tuomaala noin 1950. Suomen sodasta on tutkielmassa tietoja myös kolmesta haastattelusta ja kahdesta ”yksityisarkistosta”