Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Author "Niemi, Jenni"

Sort by: Order: Results:

  • Niemi, Jenni (2016)
    Tämä tutkielma analysoi kiinalaisen naiskuvan muotoutumista historiallisen jalkojen sitomisen traditioon ja naiskehoon liittyvän diskurssin kautta. Tarkastelun kohteena ovat etenkin vuodet 1860–1912, jolloin naiseuden määrittäjiksi nousivat sekä länsimaalaiset toimijat että kiinalaiset uudistusmieliset älymystön edustajat. Jotta jalkojen sitomisen merkityksellisyys naiseuden ja naiskehokuvan muotoutumisen kannalta ei jäisi vajaaksi, tässä tutkielmassa on tarkasteltu myös jalkojen sitomisen historiaa, sen eri ilmentymiä sekä symboliikkaa kattavasti. Jalkojen sidonnasta kehittyi Ming-dynastian (1368–1644) kuluessa arvostettu eliitin keskuudessa levinnyt traditio, joka perustui naisellista kehoa ihannoivaan kauneusihanteeseen ja vaikutti siihen, että sitomisesta muodostui tärkeä osa kehokulttuuria ja naisidentiteettiä. Sidotut jalat määrittivät kiinalaista naiseutta aina 1800-luvun loppuun asti, jolloin jalkojen sitomisen yli tuhatvuotinen perinne menetti nopeasti arvonsa samalla kun traditionaalisesta naiseudesta ja naiskehosta tuli kiinalaisen reformistiretoriikan ansiosta tarpeeton. Kansallisen sekä kansainvälisen mielipiteen muutoksen takana olivat etenkin 1860-luvulta alkaen euroamerikkalaiset lähetystyöntekijät ja erinäisten Kiinassa matkanneiden tai siellä oleskelleiden lääkärien, diplomaattien, valokuvaajien ja naisaktivistien toiminta, jota määrittivät etenkin aikakauden kolonialistiset pyrkimykset. Tämän negatiivisen kehokuvan omaksuivat myöhemmin Kiinassa 1890-luvulta asti vaikuttaneet uudistusmieliset miehet ja naiset, joiden retoriikan keinoksi muodostui myös jalkojen sitomiseen liittyvän naiseuden arvostelu sekä uuden naiskäsitteen muokkaus, joka korosti etenkin sitomistradition lopettamista. Analyysin kohteena ovat naiskehokuvan muutokset ennen ja jälkeen niitä poliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, jotka johtivat siihen, että jalkojen sitomisesta kehittyi Kiinassa kansallisen häpeän symboli. Naiskehon tutkimisessa on hyödynnetty sosiaalisen konstruktionismin monipuolista viitekehystä historiallisessa kontekstissa sekä kolonialistisen kehokäsityksen analysointia toiseuden ja toiseuttamisen kautta, etenkin Edward Saidin orientalismi-käsitettä mukaillen. Lopuksi pohditaan tämän historiallisen diskurssin vaikutuksia jalkojen sitomisen nykykäsityksiin.