Browsing by Author "Niiniketo, Viivi"

Pro gradu -tutkielman tavoite oli laatia kehollisia sanasto- ja suullisen kielitaidon harjoituksia varhennetun vieraan kielen opetukseen. Työn keskiössä oli monitieteisiin embodied cognition -teorioihin pohjautuva pyrkimys huomioida keho ei vain mielelle alisteisena vaan aktiivisena osana oppimisprosessia. Varhennettu vieraan kielen opetus tarjosi ajankohtaisen kontekstin aiheen tutkimiselle. Tutkielman teoreettisessa osassa selvitettiin kirjallisuuden ja aiempien tutkimusten pohjalta, miten kehollisuutta voisi parhaiten hyödyntää varhennetun vieraan kielen harjoituksissa. Selvisi, että harjoitusten tulisi olla oppilaille hauskoja, niissä tulisi hyödyntää sanojen ja fraasien toistoa sekä mahdollistaa ja rohkaista oppilaiden oma kielen käyttö ja kommunikaatio vieraalla kielellä. Kehollisuuden osalta selvisi sekä eleiden että koko kehon liikkeen huomattava hyöty vieraan kielen sanojen oppimisessa, joka toteutuu luomalla sanoista monipuolisia representaatioita aistien ja motoriikan avulla. Tärkeää olisi huomioida, että luotu kehollinen representaatio vastaa sanojen merkitystä. Teoriasta esiinnousseen tiedon pohjalta syntyivät raamit harjoitteille. Tutkielman empiirisessä osassa teorian pohjalta laadittuja harjoitteita kokeiltiin käytännössä ja kehitettiin eteenpäin toimintatutkimuksen menetelmällä. Tutkimus toteutettiin osana Zodiak – uuden tanssin keskuksen TALK-hanketta helsinkiläisessä alakoulussa yhteensä kahdeksalla 1. ja 2. luokan saksan oppi-tunnilla syyskuussa 2019. Tutkimuksen aikana syntyi yhteensä 10 erilaista harjoitusta. Aineisto koostui harjoitusten lisäksi tutkijan sekä ryhmien oman opettajan havainnoista oppitunneilta, tutkijan tuntisuunnitelmista ja oppilaiden joka tunnilla täyttämästä kyselylomakkeesta. Aineiston analyysissä selvitettiin, miten teoriasta nousseet periaatteet realisoituivat harjoitteiden käytännön toteutuksessa ja mitä mahdollisia haasteita oppitunneilla ilmeni. Keskiössä olevan laadullisen tiedon rinnalla oppilaiden mielipiteet tulivat määrällisenä aineistona tarkasteluun. Periaatteet realisoituivat harjoitteissa vaihtelevasti. Neljässä harjoituksessa ne toteutuivat hyvin. Erilaisilla liikkeiden variaatioilla ja rajauksilla oli mahdollisuus lisätä toistoa ja oppilaiden mielenkiintoa. Haasteina harjoitteissa nousi esiin oppitunnin rauhattomuus. Lisäksi selvisi, etteivät keholliset harjoitteet välttämättä ole oppilaiden mielestä hauskoja. Huomattava hyöty puolestaan osoittautui oppilaiden rohkeudessa käyttää vierasta kieltä oppi-tunnilla. Teorian mukaan kehollisuuden integroimisesta vieraan kielen opetukseen on huomattavasti hyötyä. Tutkimus osoitti kuitenkin suuren tarpeen selvittää lisätutkimuksilla, miten teorian voi siirtää käytäntöön, jotta hyöty tulisi esiin myös harjoitteiden käytännön toteutuksessa.