Browsing by Author "Nikonen, Mari"

Tutkimukseni kohteena ovat thainkielisten suomenoppijoiden kysymisen keinot keskustelupuheessa kielenoppimisen alkuvaiheessa, ennen kaikkea kysymysten prosodinen jaksottelu ja intonaatio sekä niissä esiintyvät lauserakenteet. Tutkin, käyttävätkö puhujat kysyessään joitain tiettyjä lauserakenteita, intonaatiokuvioita tai niiden yhdistelmiä, ja kuinka pitkälle konventionaalistuneita nämä rakenteet ovat. Aineistonani on yhteensä 38 min 33 s keskustelupuhetta, joka koostuu viidestä s2-oppijoiden välisestä studiossa nauhoitetusta parikeskustelusta, joissa puhujien tehtävänä on keskustella kuvista. Tämän lisäksi hyödynnän vertailuaineistoa, jossa natiiveja suomenpuhujia on asetettu samaan keskustelutilanteeseen. Työssäni keskeisiksi nousevat kognitiivisen kielentutkimuksen ja konstruktiokieliopin näkemykset kielestä ja sen rakenteista. Ennen kaikkea hyödynnän konstruktion käsitettä, jonka kautta analysoin kysyvien rakenteiden konventionaalisuusastetta ja pohdin niiden yksikköstatusta puhujien kielessä. Prosodisten piirteiden analyysissa käytän oman kuulohavaintoni tukena akustisia analyyseja. Tulosteni perusteella thainkielisillä suomenoppijoilla on käytössään osapuilleen samat kysymisen keinot kuin natiiveilla suomenpuhujillakin: kysymyksiä esitetään vaihtoehtokysymysten, hakukysymysten, väitelauseiden, entä-partikkelikysymysten sekä lausetta lyhyempien rakenteiden, kuten pelkän kysymyselementin tai kysymyselementin ja NP:n yhdistelmän avulla. Aineistossa esiintyy kahdenlaista prosodista jaksottelua. Toisaalta puhujat sitovat kysyvät rakenteensa yhtenäisiksi intonaatiokuvioiksi silloin, kun he pystyvät ottamaan lauserakenteet sellaisinaan käyttöön rakentamatta niitä osistaan. Tällaisia ovat kaikilla puhujilla kaikkein lyhimmät kysymisen keinot, kuten pelkän kysymysaineksen avulla muodostetut kysymykset, ja lisäksi erilaiset interrogatiivilauseet, ennen kaikkea kysyvät omistusrakenteet. Näissä eri puhujilla samaan syntaktiseen rakenteeseen yhdistyy aina samanlainen intonaatiokuvio. Katson, että tämä lauserakenteen ja intonaation yhdistelmä on konstruktion asemassa puhujien kielessä. Toisaalta taas prosodinen jaksottelu on hyvin erilaista silloin, kun puhujat joutuvat rakentamaan kysyvät rakenteensa pala palalta. Tällöin intonaatiojaksot ovat paljon vähemmän yhtenäisiä ja prosodisten sanojen sisällä esiintyy suurta sävelkorkeuden vaihtelua, tyypillisesti niin, että jokaisessa prosodisessa sanassa sävelkorkeus laskee voimakkaasti sanan loppua kohden. Tutkimuksen tulokset viittavat siihen, että prosodiaa ja erityisesti intonaatiota kannattaisi opettaa nykyistä systemaattisemmin. Thainkieliset suomenoppijat saattaisivat myös hyötyä intonaatiokuvioiden ja lauserakenteiden yhtäaikaisesta opetuksesta.