Browsing by Author "Niskavaara, Mariia"

Pro Gradu –tutkielma tarkastelee kognitiivisen narratologian metodien soveltuvuutta tilanteisiin, joissa tutkimuksen kohteena on ei-inhimillinen eläin. Tutkielma tarkastelee tapoja, joilla Cormac McCarthyn kokoelmateoksessa The Border Trilogy (1999) esitetään sellaisia eläimiä, jotka eivät ole antropomorfisia tai muulla tavalla ihmisen kaltaisia. Perinteisesti tällaiset ei-inhimilliset eläinesitykset on luettu symboleina tai metaforina. Tutkielma osoittaa, että myös ei-inhimillisiä eläimiä on fiktiossa mahdollista tarkastella henkilöhahmoina mikäli niitä tarkastellaan kehollisina toimijoina, joiden kognitio tulee tekstissä näkyväksi kehollisen toiminnan esittämisessä. Tutkielmassa tarkastellaan kahta McCarthyn teoksen keskeistä eläintä, hevosta ja sutta. Eläinlajien erillinen tarkastelu osoittaa, että eläimiä ei voi McCarthyn teoksessa käsitellä yhtenäisenä joukkona, vaan luennassa on otettava huomioon eläinlaji- ja yksilökohtaiset erot, sekä kunkin eläinlajin ja –yksilön suhde sitä ympäröivään ihmisyhteisöön. Tällaista lukutapaa noudattamalla erilaisille eläimille teoksessa asetetut statukset tulevat näkyviin. Tutkielmassa sovelletaan Alan Palmerin (2004; 2010) ja David Hermanin (2009; 2010; 2011; 2012; 2013; 2014; 2017) ehdottamia tapoja tarkastella fiktiossa esitettyä kognitiota. Palmer ja Herman näkevät mielen ja kehon kokonaisuutena, joka on aistien kautta yhteydessä muihin toimijoihin sekä materiaaliseen ympäristöönsä. Tätä ajatusta soveltamalla tutkielma osoittaa, että McCarthyn kuvaamat eläimet ovat aktiivisia toimijoita siinä missä teoksen ihmishahmotkin. Tutkielma osoittaa lisäksi, että Alan Palmerin ajatukset fiktiivisistä mielistä sosiaalisina ja ulospäin suuntautuvina soveltuvat erinomaisesti fiktiivisten eläinten tarkasteluun. David Hermanin eläinesityksiin kehittämän käsitteistön avulla tutkielma osoittaa, että ei-inhimillisen eläimen kokemus on luettavissa fiktiivisen eläimen kehollisen esityksen kautta. Tähän ajatukseen nojaten tutkielma ehdottaa, että ei-inhimillinen eläinesitys tulee näkyväksi, kun eläinesitystä verrataan siihen tietämykseen, jota luonnontieteet tarjoavat todellisten eläinten käytöksestä. Näin sellainenkin fiktiivisen eläimen käytös, joka ei suoraan selity tekstin kautta lukijalle, tulee luettua fiktiivisen eläimen kognition esittämisenä. Kaiken kaikkiaan tutkielma osoittaa, että ei-inhimillisten eläinten tarkastelu on mahdollista ja kannattavaa: Ei-inhimillisten eläinten tarkastelu henkilöhahmoina ja fiktiivisinä mielinä mahdollistaa myös teosten ihmishahmojen ja -yhteisöjen syvällisemmän tarkastelun. Samalla tutkielma ehdottaa, että lukemisen ihmiskeskeisten konventioiden kriittinen tarkastelu voi tuottaa uudenlaisia tulkintamahdollisuuksia sellaisia teoksia luettaessa, joissa esiintyy ei-inhimillisiä toimijoita.