Browsing by Author "Nissinen, Anu"

Tutkielmassa tarkastellaan eläinlääkärien kirjoittamien kotiutusohjeiden direktiivejä eli ohjailevia lausumia. Tutkielman aineistona on 46 kotiutusohjetta, joista on poimittu direktiivisen tulkinnan saavat ilmaisut. Kotiutusohje on teksti, jonka eläimen omistaja saa vastaanottokäynnin jälkeen ja jossa eläinlääkäri antaa ohjeita eläimen kotihoitoon. Työn tarkoituksena on tarkastella, millaisia erilaisia ohjailukeinoja kotiutusohjeissa käytetään. Lisäksi tarkastellaan, miten ohjailuprosessin eri osapuoliin, siis ohjailijaan ja ohjailtavaan sekä ohjailuprosessiin ja ohjailtavalta odotettuun toimintaan, viitataan. Apuna analyysissa on ohjailukehyksen käsite. Aineiston direktiivit on jaoteltu morfosyntaktisten seikkojen perusteella. Aineiston direktiivit on jaoteltu seuraaviin direktiivityyppeihin: imperatiivilauseet, eksplisiittiset performatiivit, modaaliset ilmaukset, muut deklaratiivilauseet (passiivimuotoiset ja arvottavat kopulalauseet) ja finiittiverbittömät rakenteet. Kotiutusohjeiden direktiivien analyysi vahvistaa aiemmissa direktiivitutkimuksissa todettua huomiota siitä, että eri ohjailukeinot korostavat ohjailukehyksen eri puolia: Imperatiivilause korostaa osapuolten välistä vuorovaikutusta, eksplisiittinen performatiivi taas nostaa esiin ohjailuprosessin ja etenkin 1. persoonan muotoisena myös ohjailijan. Modaaliset ilmaukset puolestaan verbistä riippuen korostavat joko lukijan mahdollisuutta päättää, toimiiko ohjeen mukaan, tai ohjailijan suhtautumista teon välttämättömyyteen tai suotavuuteen. Muissa deklaratiivilauseissa ja finiittiverbittömissä ilmauksissa taas korostuu se teko, jota ohjailtavalta odotetaan. Aineiston direktiiveissä on yleistä se, että niissä vältetään viittauksia ohjailtavaan. Jos ohjailu kohdistetaan suoraan jollekulle, ohjailtavana on tavallisimmin eläin. Eläin ei kuitenkaan itse kykene säätelemään omaa toimintaansa, joten myös eläimelle suunnattujen direktiivien kohdalla implisiittinen ohjailtava on eläimen omistaja.