Browsing by Author "Nissinen, Milka"

Naisten asemaa politiikassa ja mediassa on tutkittu useissa yhteyksissä, mutta nämä tutkimukset eivät ole keskittyneet syvällisesti kielenkäytön eriasteiseen asenteellisuuteen. Tämän tutkielman aiheena on tutkia naispoliitikkoja kohtaan suunnatun asenteellisen kielen esiintymistä uutisteksteissä. Tutkimuksen kohteina ovat Yhdysvaltain entinen ulkoministeri ja presidenttiehdokas Hillary Clinton sekä Britannian virassa oleva pääministeri Theresa May. Tutkielma pyrkii selvittämään, missä määrin naispoliitikoista käytetty kieli on asenteellista, ja onko se positiivista vai negatiivista. Tutkielmassa myös vertaillaan näitä löydöksiä naisten asemaan mediassa ja heidän kohtaamiinsa sukupuolistereotypioihin, sekä tarkastellaan eroja amerikkalaisen ja brittiläisen uutismedian välillä. Manuaalisesti koottu lähdeaineisto koostuu kahden eri sanomalehden internetsivuilta kerätyistä artikkeleista, jotka edustavat eri uutislajeja: kolumneja, viihdeartikkeleita ja uutisartikkeleita. Hillary Clintonin lähdeaineistona toimii amerikkalainen New York Post ja Theresa Mayn aineistona brittiläinen Daily Mail. Asenteellisuutta sisältävät tapaukset on kerätty aineistosta hyödyntäen Martinin & Whiten (2005) suhtautumisen teoriaa (appraisal theory) ja luokiteltu kolmen teoriaan perustuvan pääkategorian perusteella: asennoituminen (attitude), sitoutuminen (engagement) ja ilmaisutavan intensiteetti (graduation). Tutkitut tapaukset on myös analysoitu sen perusteella ovatko ne positiivisia, negatiivisia vai neutraaleita välittömässä kontekstissaan. Tulokset osoittavat, että tutkituista naispoliitikoista puhuttiin kovin negatiivisesti ja sukupuolistereotypioihin nojautuen. Brittiläisessä mediassa sävy oli kuitenkin positiivisempi kuin amerikkalaisessa mediassa. Amerikkalainen media keskittyi enemmän Clintonin persoonaan, kun taas brittiläinen media keskittyi enemmän Mayn ulkonäköön. Tuloksista ilmenee myös eroja eri uutislajien välillä: amerikkalaismediassa kirjoittajan sitoutuminen oli yleisin asenteellisuuden muoto uutisissa, kun taas brittimediassa se oli asennoituminen. Kokonaistuloksissa näiden kahden lehden välillä on nähtävissä samanlaista asenteellista kaavamaisuutta, mutta määrällisesti amerikkalaisessa mediassa asenteellisuutta käytetään selvästi enemmän. Tutkielmani tulokset vahvistavat aikaisempien tutkimusten osoittamaa konsensusta siitä, että naiset ja naispoliitikot kohtaavat edelleen syrjivää kieltä mediassa, vaikka näennäisesti mahdollisuudet edetä poliittisella uralla ovat samat kuin miehillä. Tutkimukseni kuitenkin eroaa aikaisemmin käytetyistä metodeista siinä, että se ottaa huomioon kielen hienovaraiset ja peitellyt asenteellisuuden muodot, jotka huomaamattomasti voivat vaikuttaa lukijan asenteisiin.